Geneven jälkipyykki – "Ilmiönä autonäyttelyt ovat edelleen arvossaan"

Olin ensimmäistä kertaa Geneven autonäyttelyssä keväällä 1994. Maailma oli silloin aika erilainen. Kuvat otettiin filmille, jotka piti kehittää. Tieto piti hakea joko ihmisiltä tai paperilla jaettavista tiedotteista – ja ihmiset lukivat uutisia painetulta paperilta. Ja uutiset olivat aika tavalla erilaisia kuin tänä päivänä.

Sosiaalinen media ja netti rakastavat ilmiöitä, joilla voidaan myydä hetken huumaa – ja autonäyttely, jos mikä, on juuri hetken huuma.

En edes tiedä, kuinka monen toimittajan näin hosuvan eri automerkkien osastoilla selfie-tikun kanssa tekemässä videota. Sisältö niissä kaikissa meni suurinpiirtein näin: ”Olen nyt täällä Geneven autonäyttelyssä, jossa ilmapiiri on täynnä sähinää ja jännitystä. Takanani on uusi bla bla bla, jossa on bla bla bla.” Ja sitten vielä vähän lisää bla blaa blaata.

Tämän kaltaisen videon uutisarvo on oikeasti nolla. Se ei oikeuta olemaan paikalla Genevessä. Paremman jutun olisi voinut tehdä matkustamatta Geneveen ja käyttämällä tästä säästyneen ajan vaikka jutun näkökulman miettimiseen. Lisäksi vielä videon laatu on usein huono, ja auto on niin vääristyneen näköinen, ettei siitä saa mitään tolkkua.

Tämä on sääli, sillä Genevestäkin on mahdollista tehdä uutisia ja sellaisia juttuja, joilla voi tarjota lukijoille sekä katsojille jotain uutta tai ainakin erilaista. Toisaalta, kun lähes kaikki helposti markkinoitava on jo uutisoitu etukäteen ennen näyttelyä, ei näyttelypäiville jää enää paljon kerrottavaa.

Ilmiönä autonäyttelyt ovat edelleen kuitenkin arvossaan, sillä ne peilaavat ajankuvaa paremmin kuin mikään muu autotapahtuma. Tässä poimintoja tämän vuoden näyttelyn annista.

Tekniikka muuttuu nopeasti, ihmiset hitaammin. Nopeat autot kääntävät yhä niin nuorten kuin vähän iäkkäämpien poikien päitä. Ja mitä enemmän moottori murisee, sen parempi. Ei maailmaa pelasteta urheiluautoista luopumalla, mutta jotenkin tämä maailman kahtia jako ja autotehtaiden huonosti peitelty kaksinaismoraali hymyilyttävät. Toisessa päässä puhutaan päästöistä ja niiden vähentämisestä, ja toisessa päässä hehkutetaan 0–100 km/h arvoilla sekä hevosvoimilla. Hyvästä esimerkistä käyvät McLaren 720S ja Lamborghini Huracan Performante. Jälkimmäinen pitää nyt hallussaan tuotantoautojen nopeusennätystä Nürburgringin Nordschleifella: 6,51.01.

Geneven kuvatuimmat kohteet ovat urheiluautojen lisäksi mallitytöt. Vanha italialainen näytteilleasettajan viisaus sanoo: mitä vähemmän kerrottavaa, sitä lyhyempi hame. Italialaisten pelastukseksi on tosin sanottava, että vaikka Fiatin messuesittelijöiden helmat olivatkin lyhyet, heidän mekkonsa olivat myös koko näyttelyn tyylikkäimmät.

Toki myös tekninen muutos ja murros heijastuvat aina näyttävästi autonäyttelyissä. Tämä konkretisoituu hyvin siinä, miten vanhat mielihalut puetaan vain uusiin vaatteisiin. Tesla on tehnyt sähköautoista seksikkäitä, ja nyt tätä nostetta hyödyntämään on syntymässä useita täysähköurheiluautoja. Monen valmistaja on myös täysin uusi – tai ainakin suurelle yleisölle tuntematon. Hyvästä esimerkistä käy Artega Scalo. Kannattaa myös tarkistaa Elextra, Nanoflowcell Quant 48Volt, Rimac Concept One
sekä Vanda Electrics Dendrobium.

Tavallisista autoista yksi kuvatuimpia oli uusi Opel Insignia. Sen esittelijällä oli lyhyt helma, mutta bisnestyylistä täydet pisteet. Lavalla piipahtanut koira toi kokonaisuuteen vielä oman pikantin lisänsä. Pisteet Opelille vaivannäöstä, sillä mallin ottaminen auton eteen on koiraan verrattuna lasten leikkiä. Mallitoimiston nettisivuilta valitaan sopiva henkilö, ja sitten vain sovitaan palkkio. Koiralle on tehtävä kaiken maailman stressitestejä ja saatava eläinlääkärin lupa, ettei näyttelyn häly ole koiralle stressaavaa ja ettei koira ole vaaraksi kenellekään. Mutta kuka huolehtisi messutytön stressistä?

Genève on myös konseptiautojen juhlaa. Yksi tämän vuoden hienoimpia autoja oli Peugeotin Instinct-konsepti. Ranskalaisilla riitti muutenkin vilskettä, sillä 3008 valittiin näyttelyn alla vuoden autoksi ja PSA osti Opelin niin ikään juuri ennen näyttelyä. Jälkimmäinen on samalla osoitus siitä, miten nopeasti asiat autoteollisuudessa voivat muuttua. PSA oli vielä jokunen vuosi sitten isoissa ongelmissa, ja nyt kassassa on sen verran rahaa, että Opel irtosi 2,2 miljardilla eurolla General Motorsilta.

Uusi teknologia kuuluu myös autonäyttelyihin. Ja koska vaihtoehdot ja superautot ovat Geneven teema, mikä olisikaan ollut parempi paikka tuoda näytille kiinalaisen Techrulesin 1 305-heppainen urheiluauto, jossa sähkömoottori pyörittää pyöriä ja sähköä tuotetaan ajon aikana dieselistä kaasuturbiinilla.

Uusiin ideoihin kuuluvat myös uudenlaiset ajoneuvokonseptit, ja Toyotan i-Trill-konsepti hyvä esimerkki Toyotan näkemyksestä tulevaisuuden kaupunkiautoksi. Toyota kehittää vahvasti polttokennotekniikka ja uskoo siihen tavallisten autojen voimanlähteenä, mutta sähkölle ja akuille on niillekin paikkansa tulevaisuuden kaupunkiliikenteessä.

Sympatioita keräsi myös Volkswagenin I.D. Buzz -konsepti, joka ounastelee legendaariselle Kleinbussille sopivaa manttelinperijää. Täyssähköinen pohjalevy mahdollistaa väljät sisätilaratkaisut. Juuri tämä teknisten komponenttien sijoittamisen joustavuus on yksi sähköautojen vahvuuksista. Kun auton keulalle (tai perään) ei tarvita enää moottoria, kaiken tekniikan piilottaminen auton pohjalevyyn mahdollistaa aivan uudenlaiset tilaratkaisut autoihin. Tila-auton matkustamosta on mahdollista tehdä muutamlla napin painalluksella lähes viihtyisä olohuone.

Ja jonkinlaista liikkuvuuteen liittyvää arkea lienee tämäkin. Maailman väestö ikääntyy hyvää kyytiä, ja iäkkäiden liikkuminen on iso teema varsinkin Aasiassa. Robotit tulevat avustamaan ihmisiä tulevaisuudessa, mutta toki myös teknologian avulla voidaan tehdä vanhusten liikkumisesta helpompaa. Sähköavusteiset polkupyörät ovat yleistyneet nopeasti, joten miksei ihmisille voisi rakentaa myös sähköavusteisia valjaita, jotka auttavat heikon lihaskunnon omaavia vanhuksia liikkumaan entistä pidempään omin voimin?

Urheilullisuuden lisäksi myös ylellisyys on hyvin edustettuna Genevessä. Rolls-Royce oli tuonut näyttelyyn yhden asiakkaansa auton, jonka maali/lakkapinnan sekoittamiseen Rollsin tuotekehityspuolen ammattilaiset olivat käyttäneet pari kuukautta aikaa. Homman erikoisuus on se, että lakkakerrosten väliin oli maaliin murskattu yhteensä tuhat timanttia. Turhuuksien roviolla tavataan…

Jonkinlainen turhamaisuuden huipentuma on myös Mercedeksen G-sarjasta tehty Maybach Landaulet -versio. Rajoitettuna 99 kappaleen eränä valmistettava mallisarja on myyty jo loppuun. Ironisinta tässä kaikessa on se, että työkaluksi syntynyt G-sarja pysyy pitkälti hengissä vain näiden erikoisversioiden turvin. Etenkin AMG-versioita myydään edelleen kuin häkää.

Turhamaisuuteen kuuluu myös se, että halutaan erottua muista. Oman yksilön korostaminen ja autojen personointi on nopeasti kasvava bisnes autoteollisuudessa. Perheautoista tehdään yksilöllisiä oman brändin (DS) tai alabrändin (Ford Vignale) avulla, mutta todellista yksilöllisyyttä nähdään vasta rahakkaammissa piireissä. Rakkaus pimppaamiseen yhdistää siis ihmisiä Keravalta Geneveen. Ja kun budjetti on kunnossa, auton tuunamiseen voidaan käyttää lähes rajattomasti rahaa. Siksi maailmasta löytyy riittävästi pelkästään tähän erikoistuneita firmoja. Mansory käy hyvästä esimerkistä.

Ja kun Sveitsissä ollaan, myös kellot ovat luonnollisesti iso teema. Useampikin automerkki tekee yhteistyötä jonkin kellomerkin kanssa, ja yksi tunntetuimpia yhteistyökuvioita on Bentleyn ja Breitlingin liitto. Rajoitettuna 500 kappaleen eränä valmistettava Breitling Supersports B55 käy hyvin kaikkien niiden ranteeseen, joiden tallista löytyy pian tuore 710-heppainen Bentley Continental Supersports.

Myös virtuaaliteknologia näkyy yhä voimakkaammin automessuilla. Tulevaisuudessa auto on helppo suunnitella virtuaalisesti suoraan autoliikkeessä ja myös auton koeajo on mahdollista suorittaa autoliikkeen sisällä. Ei kannata hymähtää, sillä kun autot liikkuvat autonomisesti, ajamisen rooli jää taustalle. Tätä mieltä on ainakin Hyundai. Toivottavasti virtuaalitekniikka saadaan pian sille tasolle, että myös autonäyttelyt voidaan hoitaa etänä virtuaalisesti.

Erilaisista trendeistä voi myös luoda päätelmiä autonäyttelyissä. Trendi on tosin yhä sama kuin se on ollut jo pidempään: katumaasturit myyvät. Niiden muotoihin haetaan tosin nyt yhä useammin linjakkuutta, ja samalla voidaan ottaa käyttöön coupé-termi. Audi Q8 Sport -konsepti tulee tuotantoon ensi vuonna melko pitkälti tämän näköisenä.

Eurooppalaisissa autonäyttelyissä on hyvä myös kiinnittää huomiota siihen, mitä Euroopan ulkopuolella tapahtuu. Kiinalaiset automerkit olivat näyttävästi edustettuina eurooppalaisissa autonäyttelyissä vielä jokunen vuosi sitten, mutta nykyään Kiina loistaa poissaolollaan – mitä nyt perinteisten automerkkien osastolla (Volvo) omistajan roolissa. Intialainen Tata oli silti perinteisesti näyttelyssä mukana muutenkin kuin omistajan (Jaguar Land Rover) roolissa. Intialaiset lanseerasivat Tatasta oman sporttisen Tamo-alabrändin. Eli, ajat siis muuttuvat, ihmiset eivät. Intiassa moni vasta haaveilee omasta ensimmäisestä autostaan, ja yllättävän monen haaveissa se ensimmäinen auto on kovin sporttinen...

Ja tässä vielä linkki näyttelyn viralliseen kuvagalleriaan.

Kuvat: Vesa Eskola

Maistiaisia Geneven autonäyttelystä tarjoillaan myös Teknavin 13. tuotantokauden 3. jaksossa, jonka ensiesitys on maanantaina 27.3. klo 22.35 MTV3-kanavalla.