Tuotantovuosi: 2008. Ohjaus: Courtney Hunt. Jakelu: Sandrew Metronome. Kuva: 16:9 Anamorfinen 1.78:1. Ääni: Dolby Digital 5.1, DTS 5.1, Dolby Surround 2.0. Kesto: 1 h 33 min.
Joulun alle sijoittuvassa Frozen Riverissä newyorkilainen yksinhuoltajaäiti Ray Eddy on taloudellisessa kiipelissä miehensä hassattua perheen rahat ja lähdettyä omille teillensä. Vaatimattomissatiloissa kahden lapsensa kanssa asuvalta Raylta puuttuu rahaa uuden kodin lunastamiseen, ja tilanne uhkaa kiristää Rayn välejä teini-ikäiseen poikaansa.
Kun Ray tutustuu Yhdysvaltain ja Kanadan rajalla St. Lawrence -joen varrella asuvan mohawk-intiaaniin, Lilaan, kuulee hän tältä helposta keinosta ansaita rahaa. He ryhtyvät yhteistyössä kärräämään rajan ja jäisen joen yli laittomia siirtolaisia auton takakontissa. Vaaroina hommassa ovat mahdollinen jään pettäminen, virkavallan valvonta ja hämärämiehet, joiden kanssa naiset tekevät bisnestä.
Frozen River on vuonna 1964 syntyneen kirjoittaja-ohjaaja Courtney Huntin esikoiselokuva, ja sellaiseksi se on erittäin onnistunut. Tästä kertoo myös elokuvan käsikirjoituksen saama Oscar-ehdokkuus. Tarina kuvaa uskottavasti köyhän perheen ahdinkoa ja saa katsojan ymmärtämään päähahmoa, lainkuuliaista kansalaista, joka sortuu laittomuuksiin vaihtoehtojen ollessa lopussa. Näyttelijäsuoritukset ovat kauttaaltaan vahvoja, hahmot hyvin kirjoitettuja, ja elokuva tuntuu hyvin realistiselta.
Silti, vaikka en voi sanoa, että elokuva jätti kylmäksi, en myöskään voi sanoa olleeni siitä erityisen innoissani. Hyvistä näyttelijäsuorituksista ja realismistaan huolimatta minusta tuntui, ettei salakuljetusjuonesta saatu riittävästi irti, ettei teon moraalisuutta ja seurauksia pohdittu tarpeeksi.
Lisäksi ymmärrän, että budjetti on ollut alhainen ja elokuva on pitänyt kuvata digivideolle, mutta pitääkö sen vuoksi antaa anteeksi se, jos elokuva näyttää lattealta ja mieleen tulee, että minä olisin voinut kuvata tämän? Medianomikoulutukseni saattoi olla päivän (tai neljän vuoden) päätteeksi yhtä hyödyllinen kuin isku päähän, mutta sen ainakin opin, että elokuvasta voi tehdä mielenkiintoisen näköisen vähälläkin rahalla. ei sentään ole mikään dogma-elokuva.