Nora Yrjölä kilpaili fitness -kisoissa yli kymmenen vuotta. Nykyisin hän puhuu lajia vastaan. Fitnessin julkinen kritisoiminen on tuonut myös paljon vastaväitteitä.
– Joskus näläntunne katoaa kisadieetin lopussa. Kun voitin Suomen mestaruuden, viimeisellä viikolla oli niin kova nälkä, että ajattelin, että kuolen. Makasin jalat ylhäällä sängyssä ja pohdin, voiko nälkään kuolla. Tunne oli kamala.
Nora Yrjölä on personal trainer ja liikunnanohjaaja. Hän on tuntenut nälkää monesti.
Yrjölä kilpaili fitness -kisoissa yli kymmenen vuotta. Suomenmestaruuden hän voitti vuonna 2010. Nykyisin Yrjölä ei ihaile fitnessiä tai kannusta sen pariin.
– Haluan tuoda esiin negatiiviset asiat lajissa. Koen, että näkemykseni on tärkeä, etenkin se, että riskeistä tullaan tietoisiksi. Varsinkin, kun puhutaan nuorista.
Rasvaprosentti: 9
Fitnessissä tavoitellaan "optimaalista kisakehoa". Kyse ei siis ole tavisnaisen optimaalisesta kehosta, vaan nimenomaan lajin vaatimukset täyttävästä, äärimmilleen viritetystä kropasta.
– Optimaalinen kisakeho tarkoittaa alle 15 rasvaprosenttia. Jos olet 15 prosentin rasvoissa, et ole kisakunnossa. Itselläni rasvaprosentti oli pahimmillaan yhdeksän. Vai parhaimmillaan? Miten asian haluaa nähdä, Yrjölä miettii.
Hoikkuuden lisäksi pitäisi olla lihaksikas. Ihanne on, että rasvaprosentti pienennetään, mutta lihakset säilyvät pyöreinä. Lihaksikkuus ja alhainen rasvaprosentti eivät kuitenkaan tee fitness -tähteä. Vielä tarvitaan lajiin täydellisesti soveltuva keho – siis ominaisuus, johon ihminen ei edes itse voi vaikuttaa.
– Pitää olla niin sanottu tiimalasivartalo: leveät hartiat, kapea vyötärö, pyöreät reidet. Jälkikäteen olen miettinyt, että on ihmisiä, joille ei mitenkään ole mahdollista pärjätä lajissa kehon rakenteen vuoksi. On pitkä selkä ja lyhyet jalat, jolloin ei sovellu muottiin. On mielestäni käsittämätöntä, ettei joku sovellu lajiin, koska ei ole oikean mallinen. Monesti valmentaja sanoo sen jo alussa.
Yrjölä kritisoi lajin vaatimuksia kohtuuttomiksi.
– Tavoitekunto on kohtuuton. Normaalilla elämällä sen saavuttaminen on mahdotonta. Jotkut sanovat, että kisadieetin voi tehdä ja kilpailuihin valmistautua normaalilla elämällä, mutta jos haluaa pärjätä, voittaa suomenmestaruuden tai pärjätä maailmalla, ei se onnistu. Se vaatii kovimman tien, Yrjölä sanoo.
Yrjölä toimi yhdeksän vuotta lentoemäntänä samalla, kun treenasi kisoihin. Lentoemon elämä ei ollut juhlien täyttämää tutustumista vieraisiin maihin ja kulttuureihin. Jos Bangkokiin lähdettiin maanantaina, Yrjölä punnitsi ruokaa sunnuntaina.
– Olin punninnut viikon ruoat purkkeihin, laitoin ne kylmälaukkuun ruumaan ja kohteessa minibaarin jääkaappiin. Sieltä söin niitä viikon. Onhan se ollut ihan hullua, kun jälkikäteen miettii.
"Sairastuin fitnessin myötä syömishäiriöön"
Miten kehon sitten saa juuri sopivaksi, rasvattomaksi ja pinkeäksi? Kilpailudieetin avulla.
Vähintään 12 viikon kisadieetissä energiansaantia rajoitetaan samalla, kun treenin määrä nousee. Jos kilpailijan paino on alussa alhainen, dieetti on helpompi. Siksi paino pitäisi pitää alhaisena koko ajan.
– Kun kisaa paljon ja on useita dieettejä peräkkäin, ongelmaksi muodostuu, että paino nousee kisan jälkeen todella helposti. Jo ensimmäisten viikkojen aikana nestepaino nousee. Mitä enemmän kilpailudieettejä historiaan tulee, sitä varmemmin paino nousee väistämättä. Itsekin huomasi dieettikehitykseni, koska kaikki on paperilla. Aluksi lähdettiin paljon pienemmästä painolukemasta. Dieettien viikkomäärä suureni koko ajan, pudotettavaa tuli enemmän.
Paino pitää saada putoamaan joka viikko. Siksi on tärkeää tarkkailla, paljonko syö.
– Jos syö summittain eikä laske energiamääriä, ei tiedä, paljonko on syönyt. Koko ajan pitää olla kartalla siitä, mitä on syönyt: pitää tietää, onko ateria 1600 kaloria, jotta voi laskea sen 1400 kaloriin. Laskut voivat olla 1600:sta 1500:een, jolloin dieetti vaatii, että punnitset jokaisen ruokapalan.
Myös ravintoaineet on tarkasti määritelty. Vaikka ruokavaihtoehtoja voisi olla useitakin, dieetin lopussa ruokia on hyvin suppea valikoima. Syykin on yksinkertainen: kisaaja ei enää jaksa.
– Olet puljannut ruoan kanssa yli 20 viikkoa, etkä enää jaksa vihannesten kirjoa. Lisäksi niistä tulisi lisää energiaa. Siksi pidät ruoat mahdollisimman simppeleinä, se on helppoa. Eikä 1200 kaloriin mahdu juuri mitään.
Yrjölä kaivaa esiin 24 viikon kisadieettinsä. Viikot, kalorit, proteiinit, rasvat, hiilihydraatit, treenin määrät, vitamiinit ja paino on järjestelty siististi omiin sarakkeisiinsa.
– Elämäni oli tässä 24 viikkoa. Tätä seurasin. Elimme valmentajan kanssa kahden viikon sykleissä, koska kuntotarkastus oli kahden viikon välein. Silloin valmentaja katsoi, oliko kunto edennyt. Jos se ei ollut edennyt, tiputettiin kaloreja tai lisättiin liikuntaa. Yleensä tarkastus oli tuomion päivä. Sitä odotti ja mietti, vähennetäänkö taas kaloreja. Se oli negatiivinen juttu.
Yrjölä sai treenata 2000 kalorilla viidennelle viikolle asti. Sitten alkoi energiamäärän tiputtaminen. Viikolla 10 alkoi kaloreiden vaihtelu, jolloin viikon jokaiselle päivälle on oma kalorimäärä.
– Lasket jokaiselle päivälle oman määrän. Se vaatii aikamoista punnitsemista ja purkittamista, varsinkin, jos lähtee reissuun.
Viikolla 22 päivässä sai tuhat kaloria. Treenaaminen ei silti loppunut.
– Viikossa on neljä salitreeniä, kolme aerobista treeniä, kaksi vapaaohjelmaharjoitusta ja kaksi jotakin muuta treeniä, Yrjölä lukee taulukosta.
Yrjölä painoi ensimmäisissä kisoissaan 47 kiloa. Nykyisin hän myöntää, että sairastui fitnessin myötä syömishäiriöön.
– Alussa on ollut vaikeaa sanoa sitä ääneen, mutta enää tänä päivänä ei. Oli jojoilua, välillä tiukka kuri, sitten ahmintaa ja holtittomuutta. Erään kisan jälkeen huomasin, että vain mätin jääkaapilla ruokaa, eikä siitä tullut loppua. Silloin ensimmäistä kertaa otin yhteyttä ravitsemusterapeuttiin, joka antoi käytännön ohjeita. Ne eivät auttaneet. En ollut vielä kypsä muutokseen, mutta tajusin, ettei kaikki ole kunnossa.
"Ruokailu on aina kova pettymys"
Kisadieetti ahdistaa, kuristaa ja vie sosiaalisen elämän, muttei heti. Aluksi elämä on ihanaa, voimakasta ja kaikkivoipaista.
– Alussa on hirveän hyvä olo. Käytössä on 2000 kaloria monta viikkoa, on flow-olotila, euforinen olo ja kroppa puhdistuu, aineenvaihdunta lähtee toimimaan. Homma kulkee ja paino tippuu, on hyvä olo. Se luo paremmuuden tunnetta. Olen sivusta seuraillut nuoria fitness-bloggaajia, ja tässä dieetin vaiheessa näkee kirjoituksia siitä, että fitness on parasta, mitä olen koskaan tehnyt, fitness on yhtä kuin terveys. Ensimmäinen kisadieetti toimii kuin junan vessa. Keho ei ole tottunut siihen. Seuraava on jo vaikeampi, ja ne vaikeutuvat vain koko ajan.
Vaikka dieetin edetessä energiansaantia aletaan rajoittaa, treenimäärät eivät putoa. Tulee nälkä.
– Se on koko ajan läsnä. Elämä on ruoasta ruokaan hiipimistä: mietit, että vitsi, nyt söin tämän aterian, nälkä ei mennyt yhtään, seuraava ruoka on kolmen tunnin päästä. Elämä on sitä. Ruokailu on aina yhtä kova pettymys. Se ei vie nälkää. Treenejä on paljon ja kroppa tarvitsisi energiaa palautumiseen.
Kun keho ei saa ravintoa, alkaa oravanpyörä: ylikunnon merkit, neljän tunnin yöunet ja ylikierroksilla juostut aamulenkit. Joskus näläntunne katoaa kokonaan. Samalla niveliä särkee ja on kylmä.
– Tätä voisi rinnastaa anorektikon oireisiin. Joskus, kun istuin tuoliin, takapuolen luut ottivat penkkiin. Siinä on anoreksian portilla. Kun nykyään katsoo kuvia, kehitys on mennyt hurjempaan suuntaan. Tyttöjen naamasta näkee, että he ovat aivan rasvattomia. Rasvaprosentit alkavat olla varmaankin reilusti alle yhdeksän, Yrjölä sanoo.
– Kilpailijoiden kesken on yleistä kysellä, koska muilla loppuivat kuukautiset. Monella ne loppuvat puolen välin aikana.
Rääkistä huolimatta kova dieetti yhdistettynä treeniin tuottaa paremmuuden tunnetta. Sitä uskoo olevansa parempi kuin muut, koska jaksaa ja kykenee.
– Tunnistan tästä ajattelumallista nuoren itseni. Jälkikäteen naurattaa. Muut ovat lähteneet juhlimaan ja ostoskärryissä on sipsejä ja limpparia. Itse katsoo, että minullapa onkin vain maitorahkaa. Ja kuitenkin sisällä on jäytävä ajatus siitä, että miksen itsekin voi. Koko ajan on paha olo, nälkä ja väsymys. Oloa buustaa sillä, että on parempi kuin muut, ei lähde bilettämään vaan lenkille tai on kisadieetillä. Se on keino selviytyä, Yrjölä sanoo.
– Muistan viimeisen, vuoden 2011 dieetin. Oli kesä, olin parvekkeella, minulla oli pieni läntti parsakaalia ja kanaa. Kaikki kaverit olivat juhlissa tai mökeillä. Ajattelin, että olen vankilassa. Se tuntui niin pahalta. Sinä kesänä tein ratkaisun, että tämä on loppu. Menin vielä Miamiin kilpailuihin, vaikka tiesin siinä vaiheessa, ettei olisi pitänyt mennä. Jotenkin työnsin itseni sinne, Yrjölä muistaa.
Ennen Miamiin lähtöä Yrjölä harjoitteli peilin edessä poseerauksia.
– Olin niin onneton. Katsoin itseäni silmiin ja olin niin onneton, väsynyt ja surullinen. Silloin rakenteet alkoivat murtua: tämä ei voi jatkua enää.
"Läskiperse"
Kehitys loppuu tyytyväisyyteen.
Siinä fitnessin motto.
– Et koskaan saa olla tyytyväinen kehoon, aina on jotakin parannettavaa. Sitä puristeli itseään peilin edessä, ja valmentajakin saattoi sanoa, että "läskiperse". Saattoi saada todella tiukkoja kommentteja: olet löysässä kunnossa. "Löysä" oli tyypillinen sana.
Yrjölän mukaan nykykilpailijat ovat todella kovassa kunnossa. On kuin kehon kaikki rasvat olisi kaiverrettu pois. Kisadieetin jälkeen keho alkaa palautua, koska esimerkiksi nesteitä saa taas nauttia vapaasti.
– Aina käsketään hyväksyä, ettei kisakunto ole aina. Pitäisi hyväksyä normaalin kauden kunto, mutta muutos tapahtuu nopeasti. Kuinka moni voi valehtelematta peilin edessä hyväksyä sen, kun on hetki sitten ollut aivan rasvaton, ja nyt on tullut 5-7 kiloa nestettä ja lihakset ovat peittyneet? Siinä on vaikeaa ottaa järki käteen. Jos kisan jälkeen pystyy ajattelemaan, että olen upea näin, uskon, että pystyy fitnessiin. Itselle se oli kova paikka, Yrjölä sanoo.
– Nuorempana muiden mielipiteet ja kommentit vaikuttivat, ne olivat kuin piikki lihaan. Joku sanoi, että on tullut lihaa luiden ympärille. Kyllä se tuntui pahalta. Se pitäisi voida hyväksyä, mutta se on vaikeaa.
Yrjölä on puhunut fitnessin haitoista aiemminkin. Fitnessin julkinen kritisoiminen on tuonut myös paljon vastaväitteitä.
– Moni sanoo vasta-argumentiksi minulle, että kilpaurheilu on aina kovaa ja aina kilpaurheilussa mennään äärirajoille. Missä muussa lajissa kilpaillaan omalla keholla, sillä, miltä se näyttää? Yleensä kyseessä on taito tai suoritus, tietty aika tai matka. Tässä keho ja se, miltä se näyttää, on kilpailuväline. Kehoa muokataan ulkoisesi. Se on pahinta: kehoa muokataan, että se sopisi johonkin muottiin, Yrjölä sanoo.
– Harteilleni on voimakkaasti yritetty laittaa sellaista viittaa, että olin vain heikko enkä kestänyt lajia. Muut miettivät, miten tämä on ollut minulle niin kauhean vaikeaa. Varmasti ihmisissä on eroja, mutta kestin kuitenkin lajia 11 vuotta. Kymmenet kanssakilpailijat ovat jakaneet samanlaisia kokemuksia kuin minun. Ovatko kaikki heikkoja ja epäonnistuneita?
Artikkelia korjattu 15.9.2015 klo 14.09: Korjattu asiavirhe. Yrjölä on kilpaillut fitnessissä, ei bikini fitnessissä.
