Kuntosalit eivät ole vain nuorille. Entinen painija Harri Rapo vääntää rautaa, vaikka ikää kertyy.
Siitä on 33 vuotta, mutta Harri Rapo muistaa päivän kuin eilisen. Painin SM-kilpailuihin oli viikko aikaa. Nuori urheilija oli harjoittelemassa, kuten lähes joka päivä ennen kisoja oli tapana.
Polvi oli vihoitellut ja kerännyt nestettä jo pidempään, mutta nyt tuli viimeinen niitti. Polvi pamahti rikki.
Lääkäri sanoi, että leikkauksen voisi tehdä, mutta onnistumisesta ei ollut takeita.
– Se oli kauhea paikka. Tuli todella tyhjä olo, Harri Rapo sanoo.
Mies miestä vastaan
Rapo oli harrastanut painia isänsä ja veljiensä jalanjäljissä 6-vuotiaasta asti. Polven rikkoutuessa 17-vuotiaana hän kuului maajoukkuevalmennusrinkiin ja kiersi SM-kisoja kohtuullisella menestyksellä.
– En vaihtaisi siitä ajasta mitään pois. Nautin yksilöurheilusta ja kamppailulajista – hienointa oli, että pääsi kilpailemaan mies miestä vastaan, Rapo kertoo.
Kisoja oli lähes joka viikonloppu.
– Matkustimme valmentajan autolla ympäri maata poikien kanssa. Yhteisöllisyys tuntui hyvältä, Rapo muistelee.
