Etäkoulu oli Tapion pojalle helpotus – vasta kotiin jääminen lopetti kiusaamiseen: "Kun on ollut puhetta koulun avaamisesta ja sinne menemisestä, ahdistus on tosi pinnassa"

1:29
Kauniit sanat tuntuvat karkaavan mielestä, mutta silti moni muistaa kouluajalla kuulemansa loukkauksen vielä 20 vuotta myöhemminkin. Miksi kouluaikana kuultu ruma sana jää mieleen? Asiantuntija vastaa

Rankka kouluväkivalta jätti jälkensä Tapion poikaan, mutta etäkoulun myötä opiskelusta on tullut jälleen mukavaa. Nyt Tapio haluaisikin muistuttaa, että aina lapsen paras paikka ei ole koulun penkillä.

Ensimmäiset viisi vuotta koulussa sujuivat hyvin. Sitten kiusaajat ottivat Tapion pojan silmätikukseen.

Nyt poika on hallituksen asettamien koronatoimien vuoksi kotikoulussa – ja kukoistaa, Tapio kertoo. Hän haluaisikin muistuttaa muita siitä, että aina lapsen paras paikka ei ole koulun penkillä.

"On ollut todella raastavaa seurata, miten koulu on tiputtanut pallon asiassa"

Tapio on itsekin toiminut muun muassa luokanopettajan sekä lasten ja nuorten tukityöntekijänä ja ohjaajana. Hän on vetänyt myös kiusaamisen vastaisia ryhmiä. Siksi oman pojan kiusaamiskokemukset tuntuvat erityisen hirveiltä.

– On ollut todella raastavaa seurata, miten koulu on tiputtanut pallon asiassa, Tapio kuvailee.

Hän ei esiinny tässä jutussa oikealla nimellään poikansa yksityisyyden vuoksi.

Kiusaaminen alkoi viidennen luokan lopussa. Tapion toista poikaa kiusattiin samassa koulussa aiemmin, mutta tilanne saatiin hallintaan – jotenkuten. Lopulta perheen toinen poikakin joutui kiusatuksi.

"Olisimme muutenkin pitäneet pojan kotiopetuksessa koko kevään"

Kuudennen luokan aikana kouluväkivalta äityi niin pahaksi, että keväällä Tapio veti pojan pois koulusta jo viikkoa ennen kuin hallitus sulki koulut koronapandemian vuoksi.

– Olisimme muutenkin pitäneet pojan kotiopetuksessa koko kevään, koska koulu ei saanut tilannetta kuriin, Tapio kuvaa.

– Pojalla alkoi olla jo vakavia ahdistus- ja masennusoireita. Ne purkautuivat itsetuhoisena käytöksenä sekä sisarusten välisinä ja omaan minäkuvaan kohdistuvina ongelmina. Kun vedimme pojan pois koulusta, samalla saatiin sovittua, että hän käy koulupsykologilla. Sekin toki on koronan vuoksi jäässä nyt.

Tavallaan Tapio ymmärtää, mistä tilanne kumpuaa. Pojan luokka on hänen näkemyksensä mukaan ollut heitteillä.

– Opettaja on vaihtunut jo monta kertaa, luokalla ollut neljä eri opettajaa kolmen vuoden sisään. Luokka on siis sillä tavalla heitteillä, ja tilanne purkautui todennäköisesti myös kiusaamiseen.

Etäkoulun myötä opiskelusta tullut jälleen mukavaa

Etäopiskelu on tarjonnut lepoa. Niin Tapio tilannetta kuvailee. 

– Kiusaamisen vaikutukset olivat niin syvät. Etäkoulusta löytyi helpotus, hän sanoo.

Etäkoulun myötä opiskelusta on tullut jälleen mukavaa. Aiemmin Tapio joutui seuraamaan sivusta, miten koulusta pitänyt poika kutistettiin kiusaajien toimesta toisenlaiseksi.

– Poika on aina ollut tosi reipas, tykännyt koulusta ja ollut aktiivinen luokassa. Opettajan mukaan hän esimerkiksi on ainoita, jotka viittaavat tunnilla. Oli todella raastavaa seurata, miten puolessa vuodessa kiusaaminen muutti psyyken niin, että poika ei olisi halunnut mennä kouluun ja päivittäin tuli itkien kotiin ja sulkeutui, Tapio kuvailee.

"Kaikki ikään kuin kääntyi meidän vastuullemme"

Tapio kokeekin, että koulu on pettänyt perheen. Opinahjossa on käytössä KiVa Koulu -malli, jota Tapio on itsekin työssään käyttänyt. Se on Turun yliopistossa kehitetty kiusaamisen vastainen ohjelma, jossa koulu ottaa käyttöön tietynlaisia toimenpiteitä kiusaamisen kitkemiseen. 

Tapion mukaan koulut Suomessa eivät kuitenkaan osaa täysin hyödyntää ohjelmaa.

– Olen urallani saanut KiVa-menetelmällä rankkoja, vaikeita kiusaamistapauksia selvitettyä ja oletukseni olikin aluksi, että kun pojan kiusaaminen yltyi henkiseksi ja sitten fyysiseksi väkivallaksi, koulu ottaisi kopin tilanteesta. Painostin myös koulua monin tavoin.

Totuus oli toisenlainen. Tapio kokee, että vanhempia vähäteltiin ja tietoa jäi myös uupumaan. Kiusaamista ei onnistuttu kitkemään.

– Meille ei ilmoitettu kiusaamistapauksista tarpeeksi. Hyvä esimerkki on, että poikani lakkasi lopulta kertomasta kiusaamisesta, koska kun siitä kertoi opettajalle ja hän otti kiusaajat puhutteluun, kiusaaminen paheni joka kerta. Poika lakkasi kertomasta myös meille, jotta me emme kertoisi opettajalle. 

Lapsi jaksoi kantaa asiaa sisällään parin kuukauden ajan. Sitten hän murtui.

– Kun ilmaisin tästä kouluun, vastaus oli mielestäni todella vähättelevä. Kaikki ikään kuin kääntyi meidän vastuullemme, että meidän pitäisi hoitaa asiaa. Valitettavasti tiedän, että useilla koulussa on vastaavia kokemuksia.

"Kun on ollut puhetta koulun avaamisesta ja sinne menemisestä, ahdistus on tosi pinnassa"

Vaikka koulut aukeaisivat vielä keväällä 2020, Tapio aikoo pitää poikansa kotona. 

– Pojasta näkee, kun on ollut puhetta koulun avaamisesta ja sinne menemisestä, ahdistus on tosi pinnassa ja kokemukset edelleen kipeitä, Tapio sanoo.

Hän ei ylipäätään näe hyötyä siinä, että kouluun palattaisiin pariksi viikoksi.

– Ajattelen, miten kaoottista se opiskelu olisi tuon kaksi viikkoa. Yleensäkin se on kaoottista pari viikkoa ennen kesälomaa! Jos koulut avataan, näkemykseni on, että ei siellä opiskelemaan oikein pysty, Tapio sanoo.

– Näkisin, että yksi hyöty koulujen avaamisesta olisi se, että mikäli lapsi on jäänyt korona-aikana yksin siten, ettei hänellä ole sisaruksia eikä voi nähdä kavereitakaan, hänellä olisi koulun kautta jonkinlaista sosiaalista toimintaa.

Toinen tärkeä hyöty olisi Tapion mukaan se, että opettajat pystyisivät varmistamaan oppilaidensa hyvinvoinnin.

– Monet lapset ovat jääneet etäkoulussa vaille kunnollista huoltoa, jopa päätyneet väkivaltaisten tai päihdeongelmaisten aikuisten armoille. Tällaisten lasten ja nuorten olisi saatava mahdollisuus kohdata turvallinen aikuinen ennen lomaa.

"Huoleni on se, ettei tästä valitettavasti oteta mitään opiksi"

Moni haikailee jo takaisin "normaaliin arkeen". Tapio toivoisi, että poikkeusoloissa olisi aikaa pysähtyä pohtimaan myös sitä, mitä koronakriisi voisi meille antaa.

– Alalla työskennelleenä sanoisin, että tässä olisi tosi hyvä mahdollisuus oikeasti pohtia käytäntöjä, miten tehdä koulusta ja opiskelusta turvallisempaa kaikille, sekä kotona että koulussa. Huoleni kuitenkin on se, ettei tästä valitettavasti oteta mitään opiksi, Tapio sanoo.

– Jos koulut avataan syksyllä normaalisti, jatkamme elämää kuin tämä korona-aika olisi ollut vain pieni ryppy matkassamme, vaikka tässä on ihan hirveästi potentiaalia.

Tapio toivoisi päättävässä asemassa olevien ymmärtävän esimerkiksi sen, miten paljon paremmin opiskelusta kiinnostuneilla oppilailla voikaan mennä kotona.

– Kuinka paljon nopeammin opiskelusta kiinnostuneet oppilaat saavatkaan tehtyä ja mentyä eteenpäin nyt. Koulussa täytyy ymmärrettävästi mennä hitaampien mukaan, ja häiriköiden hiljentämiseen ja muuhun ylimääräiseen menee hirveästi aikaa, Tapio kuvaa.

– Lapsiani kiinnostaa opiskella ja he itse ovat sanoneet, että nyt tajuaakin paremmin, kun ei ole sitä hässäkkää ympärillä. Nyt saa mennä omaan tahtiin ja pitää myös taukoja omaan tahtiin. Kaikkea tätä toivoisin myös tuotavan esiin.

Kiusaamista on jokaisessa koulussa

Tapion lapset eivät ole kovinkaan kiinnostuneita sosiaalisesta mediasta. Se on tavallaan siunaus; ainakaan kiusaajat eivät sitä kautta pääse kimppuun.

– Toisaalta nuorten tukityössä kuulee paljon sitä, että osalla on nettikiusaaminen lisääntynyt. Ettei nuori edes viitsi osallistua luokan Microsoft Teams -videopalavereihin, vaikka ei tarvitsisi puhua tai olla kameraa päällä. Yksinkertaisesti kiusaajien läsnäolo on liikaa.

Tapion mukaan harva aikuinen ymmärtää, että kiusaamista on jokaisessa suomalaisessa koulussa ja jokaisella luokka-asteella, ainakin jossakin muodossa. 

– Tuntuu, että ajatellaan, että kun kiusaaminen on esimerkiksi KiVa Koulu -mallin avulla vähentynyt, sitä ei tarvitse enää miettiä. Kiusaamisen henkiset ja pahimmillaan fyysisetkin seuraukset väkivaltana ja itsemurhina ovat sellaisia, mistä yhteiskunta joutuu kalliisti maksamaan, Tapio sanoo.

– Koulu ei ole vain aineiden opiskelua, vaan nuorelle se on sosiaalinen ympäristö, josta pitäisi tehdä turvallinen jokaiselle. Pitäisi velvoittaa, että kiusaamistapauksia hoidetaan, ja että koulussa olisi erillinen, sosiaalisen ympäristöön erikoistunut asiantuntija, joka hoitaisi asiaa. Tähän voitaisiin ehkä vaikuttaa sillä, että kiusaamisesta alettaisiin puhua sen oikealla nimellä: kouluväkivaltana.

"Lähiopetuksessa mikään ei ole väkivallan kokemisen arvoista"

Tapion pojilla ei ole kaipuuta kouluun edes sosiaalisten suhteiden vuoksi – muiden oppilaiden näkemiseen kun voi liittyä myös kielteisiä puolia. 

– Jo ennen kuin koulujen sulku tapahtui, sanoin rehtorille, että ennen kuin on varmistettu, että kiusaajat on eristetty niin, etteivät he enää ikinä pääse samaan tilaan poikani kanssa, hän ei tule kouluun. Tämä olisi ihan mahdollista tehdä. Lähiopetuksessa mikään ei ole väkivallan kokemisen arvoista.

Lue myös

    Uusimmat

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja