Mainos

Eroottinen novelli: Nettileikkiä

On päiviä, jolloin ei kertakaikkiaan pitäisi nousta sängystä, Jaana ajatteli sunnuntai-iltana.

Aamu oli alkanut äidin puhelinsoitolla ja yllätysvisiitillä.

– Kulta, auta nyt tämän kerran! Ihan pakko saada ne kamppeet pois sieltä kirpputorilta tänään, eikä kellään muulla ole aikaa…

Vanhempi nainen oli sanonut sen tavalla, joka tarkoitti sitä, että Jaanalla oli aina aikaa, koska hän ei ollut naimisissa eikä äiti.

– Emmä millään ehtis, ihan oikeesti. Tentti on tiistaina ja sitten meen jo kesäduuniin heti vapun jälkeen…

– No mutta et kai sinä nyt yhteen kokeeseen ole ennenkään edellisiltana vain ja ainoastaan lukenut, kultapieni. Eli kai nyt pari tuntia voi vanhalle äidilleen uhrata…

Jaana kiristi poskilihaksiaan.

Vai pari tuntia!!

Kun äiti ja tytär pääsivät Kolmen kellon kirpputorille puoliltapäivin, myyntipöytä oli sekaisin kuin tornadon jäljiltä ja osa tavaroista naapureiden myyntipaikoilla.

– Rupea sinä ottamaan hälyyttimiä pois, niin minä katson nuo läheiset tiskit tuosta, äiti sanoi ja komensi Jaanan orjatyöhön.

Kukaan muu ei ollut omaisuudestaan yhtä tarkka kuin tämä hiukkasen päälle viisikymppinen rouvashenkilö. Jokaikinen sukkapari oli varustettu magneettihälyyttimellä, joka sitten piti irrottaa vastalaitteella.

Herra varjele, näitähän on varmaan pari sataa, Jaana ehti ajatella ennen kuin sukelsi urakkaan.

Tuntia myöhemmin punaposkinen rouva saapui takaisin.

– Kuule, kävi niin hassusti että tapasin yhden Raimon, ja se halusi ehdottomasti tarjota lounaan. Siinä tuli juotua pari lasia viiniä, ja nyt en sitten oikein voi ajaa. Että jos minä jatkaisin tässä ja sinä hakisit auton tuonne eteen?

Jaanalta pääsi pari raskasta kirosanaa.

Äiti oli ruvennut uudestaan salajuopottelemaan muutaman raittiin viikon jälkeen.

– Joojoo, haen haen, hän tokaisi kylmästi ja lähti juoksujalkaa ulos.

Itku tuli vasta nyt, illalla.

Olihan tässä yritetty yhtä jos toistakin, mutta aina se meni takaisin samaan. Mutsi otti pikku napsuja, soitti sitten jollekin neljästä tyttärestään ja vetoamalla tunteisiin sai nämä hoitamaan hommat puolestaan.

Koko keho tuntui hakatulta. Fyysisestikin homma oli ollut raskasta, koska kaikki laatikot oli pitänyt kantaa pieneen autoon yksin. Äiti oli siinä vaiheessa Ristonsa kanssa jo lähikuppilassa kuohuvalla.

No, se oli kuitenkin tehty, kirppiksen purku.

Itkut oli itketty, nenä niistetty ja taas mentäisiin eteenpäin.

Jaana istahti koneen ääreen.

Tuttuakin tutumpi lohdutuskeino löytyi netistä. Jo muutaman vuoden kestänyt suhde virtuaaliportaalin oli aina antanut sen hetkellisen lohdun, mitä nuori nainen moisissa tilanteissa kaipasi.

Tälläkin kertaa portaalissa oli kasa tuttuja naisia.

Tuntia myöhemmin koko surkea sunnuntai oli selitetty ja naurettu moneen kertaan läpi.

Aramia poikkesi jotenkin muista. Nainen ei ilmoittanut kotimaataan eikä asuinpaikkakuntaansa, mutta kommunikoi sujuvalla englannilla.

Jokin toisen naisen huumorissa vetosi Jaanaan.

Niinpä kun Mintaksi itseään kutsuva opettaja pyysi Jaanan privaattichattiin, se tuntui täysin luontevalta.

– Käytätkö webbikameraa? Voitaisiin nähdä toisemme ja sillä lailla tutustua paremmin, Minta kysyi.

– Mikä ettei, Jaana vastasi.

Kameran käyttäminen oli vastikään tullut tutuksi, kun oli tullut vietettyä aikaa vaihto-oppilaana Kanadassa vuoden päivät.

Muutaman minuutin jälkeen kuva ilmestyi Jaanan läppärille.

– Vai Araminta! Come on, mistä tiesit että se olen minä?, Jaana kysyi livechatissa kanadalaiselta bestikseltään Carolilta.

– LOL, et kai ole unohtanut että jatkoin tietojenkäsittelyä hieman pidemmälle kuin sinä, toinen nauroi Ontariosta käsin.

Tarinointi jatkui hyvän tovin menneitä muistellen.

Carolin olemuksessa oli jotain uutta, mutta Jaana ei tiennyt mitä.

– Ai nämäkö, Carol sanoi ja avasi puseronsa napit, näyttäen rintaliiviensä sisältöä.

– Kävin laitattamassa muutaman gramman lisukkeet.

Jaana katseli lähes täydellisiä rintoja ja tahtoi yllättäen kokeilla miltä ne tuntuvat.

– Odota, otan rintsikat pois. Arvet ovat todella pienet, Carol kirjoitti ja riisui samantien yläosansa paljaaksi.

Jaana katseli näkyä lumoutuneena. Hänen paras ystävättärensä vuoden aikana oli aina ollut enkelimäisen kaunis ja erittäin naisellinen, mutta silikonien lisäyksen jälkeen sana oli pikemminkin himottava.

Suomalaisnainen yllättyi omista reaktioistaan.

Kaikki ajatukset keskittyivät siihen yhteen ja samaan: jos Carol oli aito punatukka, oliko hänen muukin karvoituksensa samanlaista untuvanohutta ja kiharaa karvaa kuin tuo pörröinen ja seksikäs hiuspehko?

No, välimatka oli turvallinen ja nainen tuttu, joten eikun kysymään.

– Hmmm… en taida vastata. Saat nähdä kohta, Carol näpytteli ja riisui harkitun hitain elein farkkunsa ja pikkuhousunsa.

Maidonvaalea iho korostui näytöllä hiuksia vasten. Kuva oli kuin jostain vanhasta italialaisesta taulusta.

Carol istahti jalat ristissä nojatuolille, suuntasi kameran itseensä ja poseerasi kuin ammattimalli.

Irtonäppäimistö sylissään hän kysyi

– No, miltäs tämä näyttää?

Jaana katseli lumoutuneena yhtä aikaa tuttua ja vierasta.

Tilanne oli kiihottava ja silti omituinen.

– Oletko koskaan näyttänyt itseäsi kenellekään näin, suomalaisnainen kysyi uteliaana.

– Olen tietenkin. Harrastan nettiseksiä nykyään suhteellisen usein.

– Siis miesten kanssa?, Jaana jatkoi.

– Miestenkin. Naistenkin. Tämä on sellaista leikkiä, johon tosin jää aika nopeasti nalkkiin, Carol jatkoi ja antoi käsiensä sivellä rintojaan.

– Pidätkö tästä, hän kysyi.

Jaana pohti mitä vastata.

– Jep. Tekee mieli … tiedät kyllä. Tämä tuntuu vaan jotenkin oudolta, kun kuitenkin tunnen sinut…

– Don´t worrry baby, Carol kuittasi.

– Se kuuluu osana kybermaailman vinoon ihanuuteen. Voi rakastella kenen kanssa tahansa ekä silti tee sitä oikeasti. Arvaa onko linjoilla usein upeita arabeja…., kanadalainen nauroi .

– Ai niin, voitaisiinhan me Skypettääkin, niin ei tarvitse näpytellä koko ajan…

– Ei, anna olla näin, Jaana totesi.

– Jos kuulen äänen, tulet liian lähelle…

– Mitä haluat, että teen, Carol uteli viekoittelevasti hymyillen.

– Laita näppäimistö pois ja lue vain näytön tekstit. Tee sitten kuten pyydän. Käykö se näin, Jaana näppäili.

– Käy. Let´s play games, girl.

– Istu tuolille niin, että istut jalkojesi päällä, vähän kuin polvillasi. Juuri noin!

– Nyt avaa vähän, pikkasen vielä erilleen…

– Haluan vain katsella sinua ja kertoa, mitä tekisin, jos olisin vieressäsi, Jaana jatkoi.

– Haluaisin suudella sinua, näykkiä noita kovettuneita nuppuja hellästi… Tuoksut varmaan tänäänkin siltä kookosmaidolta, mitä käytit viime vuonna rannalla…

– Haluaisin haudata kasvoni ihoosi ja purra niskaa, nostaa nuo hiukset ylös ja nähdä olkapääsi kaaren…

Carol nosti hiuksiaan ja hyväili täydellistä rintaansa, jonka ruusunpunainen nänni käpertyi sormien välissä tiukalle sykerölle.

– Sitten laskeutuisin eteesi lattialle, antaisin sormieni liukua ihollasi alaspäin, navan ohi…, Jaana jatkoi.

Carol toteutti käsikirjoittajansa haaveita sitä mukaa, kun tekstiä tuli silmien eteen.

–…imisin sormenpäitäsi….

Carol otti näppäimistön sivupöydältä.

– Onko kukaan koskaan nuollut varpaitasi, pörröpää kysyi hengitys silminnähden tihentyneenä.

– No ei ole, Jaana tekstasi.

– Tämä on fucking Suomi! Nämä ei pussaa eikä puhu, darling.

– Ok, sweetie.

– Ensi kerralla kun tavataan, lupaan tehdä sen sinulle. Se on vanha eskimojuttu, jolla saa aikaan orgasmin ilman että ottaa vaatteet pois päältä, Carol naputteli nopeasti.

– Aijaa, no sehän sopii tänne Kylmään Pohjolaan sitten loistavasti, tuli hilpeä vastaus.

– Kossupullo toisessa ja varvas toisessa, olisi se juhannuksena näky sekin, Jaana ulvoi naurusta.

– Odota vähän, lähti Suomesta hetken päästä.

– Pitää käydä hakemassa yksi juttu…

Jaana kipitti lelulaatikolleen, jossa lempipatukka makasi kiltisti ja hiljaa jöpöttäen.

– No niin, jatketaan, Jaana koodasi.

– Hah, hait siis vibran, Carol kuittasi ja paljasti omansa selän takaa.

Hetkellinen nolouden tunne pyyhkäisi sinisilmäisen naisen kasvojen yli.

– Höh. Tää on aika kahjoa…

Vancouverin vastaus oli kuin suoraan jenkkioppaista:

– Just do it, tyttö. Ensimmäinen kerta se tarvitaan tässäkin sarjassa.

Jaana käänsi kameran alaspäin. Peittona oli vain tummansiniset pitsipöksyt, joiden läpi saattoi nähdä juuri sen verran, että tajusi naisen harrastavan sileää pintaa muuallakin kuin säärissä.

Toisessa maassa näkyä katseltiin henki salpautuneena.

Jenkkilelu surisi ja tärisi juuri siellä, missä nainen sitä halusi.

Pohjoismaalaisen käytössä oleva kaalimato löysi tiensä pitsilahkeen sisäpuolelle, jättäen näin loput arvailujen varaan.

Kanadassa kaikki oli esillä.

Jaanaa pyörrytti.

Miehille tehdyt pornoleffat olivat lähinnä ärsyttäviä voihkeineen, mutta tämä tässä oli seksiä parhaimmillaan: turvallista ja kaikkia aisteja hivelevää.

Oli pakko laittaa hetkeksi ihana onnentuoja sivuun ja näpyttää viestiä.

– Kulta, kummatkin kädet tekevät tämän jälkeen jotain muuta kuin kirjoittavat. Eli kiitos jo nyt ja palaillaan huomenissa samaan aikaan, jookos?

Carol hätkähti näytön piipahdukseen.

– Ok baby. Ei tässä enää tosiaan kauan mene eli huomisiin, kaunokainen.

Muutamaa sekuntia myöhemmin Jaanan läpi meni pieni maanjäristys, joka jätti jälkeensä tärisevät jalat ja supistelevat lihakset.

Silmissä musteni hetkeksi kokonaan.

Lähes samaan aikaan Carolin selkä jännittyi ja katse sulkeutui hurmoksesta.

Puolta tuntia myöhemmin Jaana hymyili.

Jos nyt johonkin pitää koukkuun jäädä, niin olkoon sitten tämä, hän pohti itsekseen.

Ei kulu rahaa, ei tule humalaan, kehenkään ei satu eikä taudit tartu.

Ja mikä parasta, ei tule sydänsuruja, hän ajatteli juuri ennen kuin nukahti.

Teksti: BB

Kuvat: Shutterstock

Mainos

Lisää aiheesta
    Mainos

    Suosituimmat videot

    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos
    Mainos
     

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.