Eroottinen novelli: Merimies on erimies

Se siitä sitten, ajatteli Mira ja pakkasi viimeiset vaatteet kassiin. Anna oli peruuttanut laivallelähtönsä viime sekunneilla, ja edessä olisi risteily yksin. No, voihan sen ottaa ihan levon kannalta, päivät terveyskeskuksessa töissä oleva nuori nainen pohti väsyneenä.

Repussa oli niin vähän tavaraa kuin mahdollista: pesuaineet, vaihtovaatteet ja paksu romaani. Kerrankin saisi lukea rauhassa ilman keskeytyksiä vaikka läpi yön, nainen ajatteli sulkiessaan kotioven.

Terminaalissa oli tungos. Vanhempia leidejä, setäikäisiä miehiä ja muutama lapsiperhe tunkeutuivat lähtöselvitykseen ikään kuin kyseessä olisi ollut viimeinen laiva vapauteen.

Mira katseli huvittuneena kasvoja ympärillään. Tästä oli kyllä loma aika kaukana. Yksi jos toinenkin ylimeikattu täti kiristeli hampaitaan siihen malliin, että rinnalla oleva mies olisi halunnut vajota maan alle.

– ... on se ihme, ettei tänne saada tarpeeksi virkailijoita…

– …etkä sitten anna sille seteleitä siellä ylioppilasjuhlissa! Ne pannaan kirjekuoreen ja lahjapöydälle!...

– ..jos lapset ovat heinäkuun viimeisen viikon mummolassa, niin miksi ihmeessä me ei voitais lähteä Kreetalle?..

Ehkä tässä oli jotain sodan tunnelmaa vaikka rauhan aikaa elettiinkin, Mira pohti kuunnellessaan kanssamatkustajia.

Laivalla sama änkeminen ja tunkeminen jatkui. Hyttikäytävillä mentiin eestaas pienet kärryt perässä viuhtoen. Oli hidasta köpöttelyä ja muutama nousuhumalaansa hihittävä typykkä vuosimallia toissapäivä.Taivaan kiitos kirja tuli mukaan, Mira hymähti katsoessaan eläkeläisristeilyä.

Sen siitä sai kun halvalla halusi merille. Tunnit menivät vauhdilla. Cladwellin romaani tempaisi mukaansa.

Nälkä iski yllättäen. Kello näytti lähes puoltayötä, eikä mahaan ollut uponnut ruokaa sitten iltapäivän aikaisten tuntien.

– Voi sentään, kyllä nämä kaikki ovat jo kiinni, tarjoilija pahoitteli kun Mira kiiruhti seitsemänteen kerrokseen.

– Yöpalaa saa kyllä tuolta kahvilasta, mutta ei sielläkään lämmintä ruokaa tähän aikaan ole. Ehkä joku muusi ja lihapulla-annos löytyy, jos on hyvä onni, mies sanoi ja mittaili Miraa katseellaan.

Se siitä sitten, nuori nainen pohti kiukkuisena ja päätti katsastaa kahvilan tarjonnan.

Hyllyjen kattaus oli apea. Surulliset katkarapuleivät nyyhkyttivät kelmuissa ja sämpylöillä olisi voinut muurata takan. Mitä enemmän vaatimatonta valikoimaa katseli, sitä suurempi nälästä tuli. Kassapoika antoi takaisin rahasta sanomatta sanaakaan.

– Hei, missäs se kiitos on?

– Anteeksi?

– Eikös yleensä kuulu ynähtää jotain kun ollaan palveluammatissa, Mira heitti ärsyyntyneenä.

– No ole hyvä vaan. Näkemiin ja päivää, ruskeasilmäinen pörröpää vastasi lievästi tylsistyneenä.

– Sorppa, ei ollu tarkotus, Mira pehmensi.

– On vaan niin hirveä lihannälkä, eikä täällä oo ku noita rehuja ja känttyjä…

Mies vilkaisi meikittömiä kasvoja toisen kerran, nyt jo uteliaampana.

– Mitä, etkös sä ole eettinen hippivege jolla on omat tofut repussa?

Mira purskahti nauruun.

– Kiitti kauheesti! Lihansyöjä parhaasta päästä. En ehtinyt ravintolaan ennenkuin ne meni kiinni..

– No, jos kelpaa niin lähde messiin. Siis kirjaimellisesti. Mulla loppuu vuoro kymmenen minsan päästä. Järkätään sulle ruokaa henkilökunnan puolelta.

– Minkäs elukan takapuolta se muuten saisi olla?, Mika-kylttiä rinnallaan kantava heitti.

Mira punastui.

- Nelijalkaiset on ihan kivoja…

– -Ai jaa, mun mielestä kanoilla on vaan kaks, Mika heitti kuumaan katseen kera.

– Siis kun en tiedä, että onko tuolla muuta kuin broileria.

Messissä kukaan ei kysellyt sen kummemmin, mikä tai kuka vieras oli. Paikalla olijat söivät ruokiaan tai hörppivät hajamielisenä olutta. Mira söi ahnaasti.

– On sulla hyvä ruokahalu, mies nauroi katsellessaan naisen suuta.

Miraa hymyilytti.

– Juups. Ja kyllä se näkyy kanssa, hän naurahti.

– Hei, musta on kivaa kun nainen on tervehenkinen ja runsasmuotoinen. Semmonen pehmeä ja käteen sopiva, siliteltävä.

Miralta meni vesi väärään kurkkuun. Naurunpyrskähdys tuli sellaisella voimalla, että salaatinlehden jäänteet roiskahtivat pöydän pinnalle pieneksi vihreäksi pisaramereksi.

– Älä viitti, toi oli kyllä paras iskuyritys pitkiin aikoihin!

Mies matki anelevaa koiraa.

– Uik-uik, pääsiskös saatille, hän kysyi ja katseli kerjäävästi.

Pari tauolla olevaa tarjoilijaa kääntyi katsomaan pariskuntaa.

– Mika hei, sulla on tamma ja kolme varsaa maissa…, huusi roteva mies

– Mutta ne on nelijalkaisia, sanoi nainen ja iski Miralle silmää.

Mira katseli hämmästyneenä edessä istuvaa tyyppiä.

– No, mulla on siis hevosia, mutta en mä niitä itse hoida.

– Ai jaa. Mä oon ratsastanu monta vuotta, Mira sanoi puolihuolimattomasti.

Mikan katse sai naisen taas punastumaan.

– Mennäänkö mun hyttiin jatkamaan juttua, Mira kysyi ilman taka-ajatuksia.

Viereisessä pöydässä katseltiin merkitsevästi kun nuoret lähtivät. Aamuyö meni hevosista ja koirista puhuessa.

– Hei, mun pitäis olla seiskalta taas töissä. Haittaks jos nukun tässä hetken, Mika kysyi ja käpertyi naisen selkään kiinni.

– Sähän melkeen nukut jo. Jää siihen vaan, nainen mumisi puolittain torkkuen.

Dieselin jytke unetti, mutta Mikan hively ei. Ensin kosketus hiipi kyljeltä pakaran päälle, siitä ristiselkään ja varovasti verkkarien sisäpuolelle.

– Sulla on jumalainen takapuoli, nainen! Tämmönen sen pitää olla, eikä mikään luukasa, Mika mumisi ja hyväili isoja pakaroita hellästi.

Mira nyyhkäisi. Kauniita sanoja, mutta luultavasti täyttä pötyä.

– -Monet miehet juoksevat laiheliinien perässä, mulla se on aina ollu päinvastoin, ruskeatukka jatkoi lähes itsekseen.

Mira värähti.

Tilaa oli vähän, ja oli pakko olla melkein sisäkkäin että mahtui makaamaan.

– Sano jos mä meen liian pitkälle… käheä ääni kuiskasi naisen korvaan, samalla kun toinen käsi löysi tiensä jo hieman kostuneeseen puuhkaan.

– Tääkin vielä.. Sä oot aivan uskomaton luomunainen!

Mira oli hiljaa, kuunteli vain toisen puhetta ja hengityksen tihenemistä. Mikan kiusoittelevat sanat ja kuuma hengitys kiihotti. Mies ilmiselvästi halusi juuri häntä.

– Kuule, mulla on ollu jo kauan yks hassu fantasia, mies sanoi hyväillessään naisen suloja antaumuksella.

– Ettei sillälailla oikeesti…pitäisit vaan tästä kiinnni..näin..

Mies vei Miran käden herkimmälleen.

– ..samalla kun mä teen näin…

Mira voihkaisi halusta.

– Jatka vaan, nainen mumisi tyynyyn ja veti vaatteitaan syrjään.

– Ei sun tartte tehdä mitään, pidät vaa kiinni, mies ohjasti hellästi.

Mira huohotti hiljaa ja puri tyynynkulmaa. Miehen sormet pyörivät herkällä iholla härnäten ja kiusoitellen, kunnes Mira ei enää halunnut odottaa.

– Kiltti, paina vähän lujempaa siitä..just noin…

Mira hämmästyi rohkeuttaan kertoa tuntemattomalle, mitä oikeasti halusi.

– Voi taivas sä oot ihanan pehmeä…

– Kuule, otan edellliset takas..Mä tahdon sua kunnolla…

Mira pyörähti selälleen, katseli palavasilmäistä miestä ja nyökkäsi.

– Sillä ehdolla, että syödään ens yönäkin kimpassa, nainen naurahti.

– Tottakai, muru, Mika myöntyi porautuen samalla uhkeiden reisien väliiin.

Miran silmissä sumeni.

Laivan moottorin jytke ja innokas mies nostivat hymyn huulille. Tyydytys tuli kummallekin melkein saman tien.

– Voin mä luvata sulle aamiaisen joskus talleillakin, mies mumisi hiuksiin juuri ennen kuin nukahti.

BB

Kuvat: Stock.Xchng, Getty Images, Futureimagebank