Mainos

Eroottinen novelli: Häät!

Tarjaa ei voinut vähemmän kiinnostaa.

Pirita oli hihkunut innosta puhelimessa.

– Tietenkin sä tuut, höpsö. Nää on ihan pienet pippalot, parisataa lähintä tuttua ja jotain Kallun bisnesfrendejä. Älä nyt ota mitään pultteja.

Helppohan sen oli puhua, varakkaan suvun perijättären, joka nyt oli menossa naimisiin upporikkaan virolaisen kanssa.

– Ihan oikeasti, Pirita hei! Ne on kuitenkin jotkut jetsetjuhlat, missä naiset kävelee tuhannen metrin stilettikoroilla ja miehillä on pingviinitakit päällä.

– Aa: mulla ei ole ton tason juhliin mitään päällepantavaa ja bee: mä en tunne sieltä ketään. Ja sitten vielä cee: ei sinkut tollasissa juhlissa mitään tee, vastasi punatukkainen nainen kiukusta puhisten.

– Kultapieni, kaikki on järjestetty. Kai mä nyt tiedän että sulla ei oo varaa loistaa kilpaa näiden kruunumiljardöörien rinnalla. Niinpä mä sisällytin sut hääbudjettii, jonka meidän kummankin vanhemmat maksaa.

Tarja hätkähti.

– Anteeks, sano toi uudestaan. Mä en tainnu tajuta…

Pirita kikatti ääneen toisessa päässä.

– Luulitko sä höpö ihan oikeasti että mä antaisin sun jäädä pois näistä häistä millään tekosyyllä? Sä olit mun kämppäkaveri tuskan ja riemun hetkinä viimeset viikot, niin että jos ottaa ylpeydelle, ota tää hoivapalkkiona, Pirita heitti.

Tarja saattoi olla etäinen ja joskus kylmäkiskoiseltakin tuntuva, mutta sydän hänellä oli paikallaan. Niinpä kun opiskelukaveri oli saanut äkäisen vatsataudin joltain lukuisilta lomareissuiltaan ja joutui viimeisen tenttikauden ajaksi enemmän tai vähemmän karanteeniin, Tarja oli uhmannut bakteerikammoaan ja ollut tuttavansa tukena.

– Mimmi hei, mä oon sulle velkaa aika paljon, Pirita sanoi ääni vakavoituen.

– Kukaan muu ei ees yrittäny auttaa, ja sä tulit asumaan tämmösen ruttotautisen kanssa melkeen kuukaudeks! Jätkillä voi olla inttikokemuksia mitä jaella, mut vasta kun on ripuloinu kimpassa pari viikkoa voi tietää minkälainen toinen on, Pirita hihitti.

Tarja suli.

Hän oli pelännyt kaikkia pöpjä pienestä pitäen, mutta ei ollut jostain syystä epäröinyt yhtään kun hassu prinsessa kertoi jääneensä yksin eristyksiin vain punatauti ja campylobakteerit seuranaan.

Tarja oli kuvitellut, etteivät ne nyt niin herkästi tartu, mutta kohtalo oli näyttänyt vinon huumorin puolensa: neljä päivää ensimmäisten yhteisten tenttilukujen jälkeen Tarjan vatsa ulvahti ja lennätti hänet vauhdilla perijättären kattohuoneiston vessaan.

Siellä he itse asiassa olivat parhaimmat juttunsa jutelleetkin, milloin itkien, milloin nauraen.

Lääkkeet taltuttivat suurimmat oireet kohtuullisen nopeasti, mutta kaverukset päättivät silti jatkaa yhdessä lukemista tenttikauden loppuun asti. Kaikkien ihmetykseksi nämä niin erilaiset naiset ystävystyivät syvästi.

– Mene sen eläinliikkeen vieressä olevaan shoppiin ja kerro kuka olet. Siellä ne tietää mitä pitää tehdä, Pirita ohjeisti.

– Yksi omistajista on myös pukusuunnittelija, ja ne lupasivat tehdä mittojen mukaan sellaisen asun, jolla menet vaikka Linnan juhliin.

Tarja huokaisi.

– Kuuluu tänne asti, toi hönkäily, Pirita hymähti.

– Seuraava stoppi on hotellissa. Siellä on kylpyläosasto, jonne ohjeet on myös annettu. Ne kuorii ja kynii susta joutsenen ulos ankanpojasta, eli koko kroppa, naama, jalat ja kynnet sun muut hiukset tuunataan viimesen päälle. Ai ni, kengät kuuluu siihen pukuhommaan kanssa!

Tarja huokaisi toisen kerran, syvään.

– Hyvä että höngit vielä, et sitte ainakaan pyörry kun kerron viimeisen.

– No mitä tohon nyt vielä voi lisätä, Tarja parahti.

– Se suunnittelija on mies. Siis se vaatesuunnittelija. Ja ihan sairaan hyvännäköinen, eikä tosiaankaan homo…

– JA?

Pirita piti taidepaussin.

– Sillä on sulle yks spesiaalijuttu siihen pukuun.

Tarja teki työtä käskettyä.

Seuraavana päivänä kierros alkoi kylpylästä. Lounasaikaan ulos astuva nainen tunsi painavansa jokusen kilon vähemmän ja pudottaneensa muutaman vuoden iästään. Punainen tukka liehui näyttävänä kruununa hellityn naaman ympärillä, ja käsien tekokynnet kimaltelivat kilpaa kevätauringon kanssa.

Seuraavaksi vaatepuolelle, hän pohti kiiruhtaessaan liikkeeseen.

– Jahas, sieltä se palkintovarsa sitten tulee, tumma mies avasi keskustelun Tarjan astuessa sisään.

Miehellä oli taivaansiniset silmät, jotka mittasivat naisen vartaloa sen kummemmin kiirehtimättä.

Ei se hyvännäköinen ollut, mutta jotain ovelaa ja hiukan pornoa siitä saattoi ehkä löytää, Tarja pohti.

– Tuollaiselle…hmmm…tulehan tänne, tyttöseni, mies höpötti.

Tarja ei saanut suutaan auki miehen puhua pälpättäessä jatkuvasti.

– Ai niin, mä olen sitten Aikka!

Jostain pelmahti pari nuorta miestä lisää, käsissään kangaspakkoja ja mittanauhoja.

– Laitas Jaska ulko-ovi kiinni, ettei köyhät näe miten kuningatar riisuutuu. Juujuu, älä yhtään hämmenny siinä. Vaatteet pois, alkkarit saa jättää, ja sitten tuohon keskelle lattiaa valon alle seisomaan!

– No niin, mies sanoi hetken päästä.

– Se taitaa olla aika selvä juttu, että asu tehdään tästä vihreästä silkistä, mutta lisäksi siihen tarvitaan jotain… Antsu, alahan mennä varastoon! Kaiva sieltä jostain ne lilat strassit…

Ja sinä, se yksi sifonkityyppinen liehujuttu…missä on ne sateenkaarensorttiset…eikun mitä intialaisia kukkia ne nyt on… Alahan etsiä, siellä sekin on kellarissa….

Assistenttien lähdettyä huoneeseen lankesi hiljaisuus.

Mies pyöri levottomasti liikehtien Tarjan ympärillä, otti mittoja ja kirjoitteli niitä lähes hajamielisesti muistiin.

Naista alkoi tympiä kaverin asenne.

– No jokos sulla on ne mitat, hän kysyi tuimasti.

– On, on, mutta…

– Niin mitä?

Mies yskähti.

– Mikä hajuvesi sulla on?

– Ei mikään. Mut on kai kylvetetty jossain ihme ruusuvesiliemessä, Tarja möläytti.

– Niin kai sitten…Kun tekee töitä silmillään ja väreillä, niin joskus joku tuoksu vaan sekottaa ajatukset ihan kokonaan. Ensimmäinen ihastukseni tuoksui samalta, mies sanoi ja punastui.

Tarja katseli oudosti käyttäytyvää miestä toisenkin kerran. Herrajumala, sillähän seisoo, nainen totesi ja alkoi hihitttää.

– No mikä nyt, mies kysyi?

– Jaa ihastus? Eli menetit poikuutesi jonkun kanssa, joka tuoksui samalta kuin minä nyt?

– No jotain sellaista, mies mumisi hämillään.

Tarjaan iski pieni piru.

– Oliko sillä samanlaiset rinnat, hän kysyi ja otti miestä kädestä kiinni, ohjaten pitkät sormet toiselle nännilleen.

– Tällaiset terhakat pikku ruusunnuput kuin minulla, vai minkälaiset?, punatukka kehräsi salakavalana.

– Isommat ne oli….

Miehen sormet kiisivät rinnan kaaren ympärillä piirtäen pientä kehää.

– Sinulle pitää tehdä erikoinen kaula-aukko, hän mutisi lähes itsekseen.

– Oliko tällaiset kapeat lanteet ja litteä vatsa, Tarja jatkoi kiusaamista ja siirsi miesparan käden alavatsalleen.

– Älä nyt rupea, suunnittelija tiuskaisi ja repi kätensä pois lämpöiseltä iholta.

Tarja naurahti ilkeästi.

– No oletko varma että se oli nainen, hän kysyi julmasti.

– Meinaan lehmillä on isot tissit ja lempeä katse, ja ne haisee apilalta….

Mies sävähti.

– Kuules nyt senkin poispilattu idiootti, kai minä nyt elukat ja naiset tunnen, kuului sihahdus hampaiden välistä.

Tarja nautti tilanteesta.

Vallassa ja sanasodassa oli jotain äärettömän kiihottavaa.

– Ai, tiedätkö tosiaan? Minä en taida olla ihan varma. Jotain tähän liittyvää se kai oli, hän sanoi samalla kun otti miestä vyötäisiltä kiinni ja tunnusteli raa´asti uhkeaa housunetumustaa.

– Että miehillä on täällä jotain, mitä naiset kaipaa….

…mutta että se on useimmiten elukassa eikä miehessä kiinni, nainen sivalsi ja jatkoi:

– Muistutat yhtä exääni, muttet hyvässä mielessä. Hän piti siitä, kun nöyryytin häntä julkisilla paikoilla. Taidat olla samanlainen mammanpoika…

Tarjan kädet avasivat vyönsoljen , housun napit ja etsiytyivät kohouman huipulle ilman suurempia seremonioita.

– Wau, onks tää joku kuudestilaukeava vai?, nainen vinoili.

– Hei, lopeta, nyt…

– Mä en tiedä kuka sä oot ja mikä tää juttu on, mut mun on kohta ihan pakko tehdä jotain tai mä räjähdän tähän, mies totesi hiljaa.

– Siitä vaan, mikkihiiri, Tarja nauroi ja ja veti stringinsä syrjään paljastaen uuden brasilialaisen vahauksensa.

– Herra on hyvä vaan.

Sinisissä silmissä leimahti tuli.

Sanomatta sanaakaan mies työnsi naisen seinää vasten ja työntyi tämän sisään.

–Tätäkö sä haluat, tyttö?

– Anna palaa vaan, mikki, Tarja löi vettä kiukaalle uhmakkaasti.

Pitkät sormet hakeutuivat pehmeille pakaroille ja nostivat naista ylöspäin. Parilla täsmällisellä liikkeellä mies porautui suoraan naisen miljooniin hermoihin.

Silmät lukkiutuivat naisen silmiin.

– Kunteles nyt, prinsessa! Aksu soitti aamulla, että se on sairaana, ja että tänne tulee joku tuhkimo, jolle pitää tehdä puku. Aksu väitti kivenkovaan, että tulija olisi joku harmaa hiirulainen, jolle voi tehdä pikapikaa jonkun simppelin rätin, jota se sitten palvoo ja jumaloi designerluomuksena koko loppuelämänsä.

Tarja jäykistyi.

Hetkinen, siis mitä?

Mies katseli punatukkaisen naisen vihreisiin silmiin ja tunsi tämän kiihkon.

Pulssi tikkasi kahtasataa, mutta Tarja ei tiennyt kumpaa se oli, kiukkua vai himoa.

– Niin että kun sinä sitten kävelit sisään, en meinannut uskoa silmiäni. Ei tällaista vartaloa saa peittää millään pirun silkkikaavulla, mies sanoi ja leikitteli rintoen ääriviivoilla kunnes Tarjaa pyörrytti.

– Ja tälle uumalle pitää rakentaa pinkeä korsetti, joka päättyy tähän…

Mies piirsi navan alapuolelle uun muotoisen kielekkeen.

– ..ja sen juoni on olla jalkojen välistä sidottu näin, tästä ja tästä…

Tarja haukkoi happea nautinnosta.

– …ja niiden nauhojen keskelle sellaiset pienet helmet, että kun sen korsetin kiristää paikalleen, ja alaosan hameen kiinnittää runkoon, niin kävellessä tuntuu siltä kuin rakastelisi….tai että joku tekee näin koko ajan…

Punatukka levitti vapisten jalkojaan kun puvustajan kädet havainnollistivat asun leikkauksia ja hienouksia.

– …niin että sellainen siitä tulee, jos minä saan päättää…

Mies tikkasi viimeiset saumat paikalleen omalla kehollaan. Nainen laukesi rajusti säpsähtäen.

– …mutta eihän se ole minusta kiinni, vaan Aksusta.

Tarjan varpaat kohtasivat lattian.

– Yritätkö sanoa, että sinä et ole se suunnnittelija, josta Pirita puhui?

Aikka katseli hämmentynyttä asiakasta ihmeissään.

– En ole koskaan mistään Piritasta kuullutkaan, sorppa vaan.

Tarja purskahti nauruun.

– Uups, anteeksi vaan omasta puolestani. Ja sen morsiamen, joka tämän sopan keitti.

– Totanoin, kelpaiskos jos tarjoan lasillisen halpaa viiniä tossa lähikuppilassa ja kerron koko tarinan, Tarja ehdotti toettuaan järkytyksestä.

– No mikä ettei. Jutellaan me ensin, kyllä sen Aksun kanssa ehtii tapella myöhemminkin. Se ei nimittäin oikeasti ymmärrä naisten päälle yhtään, eikä kyllä lehmienkään…

BB

Kuvat: Shutterstock

Lue myös muut eroottiset novellit:

Mainos

Lisää aiheesta
    Mainos

    Suosituimmat videot

    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos
    Mainos
     

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.