Espanjassa asuva Erkki Palmu päätti vaimonsa kuoleman jälkeen suunnata ajatukset muualle ja lähteä Santiago de Compostelan pyhiinvaellusmatkalle. Vaikka Palmu oli tuolloin 73-vuotias, edessä häämöttäneet kilometrit eivät mietityttäneet miestä lainkaan. Hän pakkasi laukkunsa ja lähti matkaan Ranskan Saint Jean Piet de Portista. 29 päivää myöhemmin hän pääsi perille, 800 kilometrin päähän.
Vuonna 1997 Erkki Palmun vaimo oli juuri kuollut, kun mies luki espanjalaisen sanomalehden viikkoliitteestä jutun Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreitistä. Kauniit maisemat kiehtoivat Palmua siinä määrin, että hän päätti lähteä kyseiselle matkalle.
– Minulla oli silloin voimakas tarve tehdä jotain, etten jäisi paikoilleni istumaan ja suremaan. Matkasta oli hirveästi apua: kun palasin, olin kuin uudelleensyntynyt. Tapasin matkalla myös muita, jotka kävelivät surun takia. Eräs pariskunta oli esimerkiksi menettänyt poikansa, Palmu kertoo.
Kun Palmu oli tehnyt päätöksen matkaan lähtemisestä, hän marssi kirpputorille ostamaan rinkan, makuupussin ja makuualustan. Kapsäkkiinsä hän pakkasi alusvaatteita, saippuan, pyyhkeen ja linkkuveitsen, jossa oli korkkiruuvi ja säilykepurkin avaaja. Matkalla kuitenkin selvisi, että makuupussia ja -alustaa Palmu ei tarvinnut lainkaan.
– Sen sijaan pari metriä narua ja pyykkipoikia olisi ehdottomasti pitänyt olla mukana.
Minkäänlaista harjoittelua Palmu ei tehnyt ennen matkaansa, vaan mies lähti reissuun kylmiltään. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä missään vaiheessa matkaa Palmu ei kokenut voimiensa ehtyvän. Monesti hän oli väsynyt, muttei ajanut itseään piippuun kertaakaan. Palmu epäilee, että syy jaksamiseen piilee hänen luonteessaan.
– Minulla on hyvä itseluottamus, mutta en ole koskaan harrastanut urheilua, ja ehkä juuri sen vuoksi olen edelleen niin hyvässä kunnossa, 85-vuotias Palmu heittää.
