Sunnuntaina päättyneessä MM-turnauksessa suomalaiskatsojillekin valkeni, että jääkiekko on vauhdikas peli.
Arvokisoissa Suomen kolmesti hopealle luotsannut valmentaja Erkka Westerlund törmäsi nopeuden vaatimukseen vuosikymmeniä sitten.
– Luin 1980-luvun alussa Neuvostoliiton päävalmentaja Viktor Tihonovin lehtihaastattelun. Siinä otsikkona oli ”Nopeammin, nopeammin, nopeammin!”, ensi kaudella KHL:n Salavat Julajev Ufaa valmentava Westerlund muistelee.
Tietämättömälle evästykseksi, että Viktor Tihonov valmensi Neuvostoliiton kahdeksana vuonna maailmanmestariksi.
MM-turnauksessa neljänneksi sijoittunut Suomi sai moitteita verkkaisuudestaan. Westerlund ei ota kantaa Leijonien tekemisiin, vaan linjaa lajin kehitystä yleisemmin.
– Näen kehityssuunnan tosi yksinkertaisena. Ensimmäisellä tasolla joukkue pyrkii pelissään ajatuksen nopeuteen, seuraavalla tasolla taidon ja kolmannella tasolla fyysisen, ulkoisen tekemisen nopeuteen, Westerlund kertoo.
Ruotsi hylkäsi trap-puolustuksen
Vaikka jääkiekkoilussa ei ole yhtä totuutta siitä, kuinka lajia pitää pelata, voittamisen todennäköisyys kasvaa, kun joukkue perustaa pelinsä vauhtiin.
Maailmanmestariksi neljän vuoden tauon jälkeen palannut Ruotsi juhli MM-kultaa myös tasan 30 vuotta sitten. Ruotsin kiekkohistorian neljäs mestaruus 1987 Wienissä heltisi tiiviillä keskialueen puolustuspelillä, muurimaisella trapilla.
Tämän kevään MM-turnauksessa ruotsalaiset tiedotusvälineet irvailivat Suomen pelitavasta, jossa oli vahvoja vaikutteita trap-puolustuksesta.
Ruotsi teki irtioton puolustuskeksinnöstään 2000-luvulla.
– Kiekkovaikuttajat istuivat Ruotsin liiton kehityspäällikön Tommy Boustedtin johdolla saman pöydän ääreen. Siellä tehtiin muutoksia pelitapaan 5–6 vuotta meitä aiemmin, Westerlund kertoo.
Kaksi kertaa peräkkäin SM-kultaa voittaneen Tapparan pelitavasta päätellen viiden kenttäpelaajan trap on juurtunut meillä menestysreseptiksi.