Jasper Pääkkönen on kulkenut pitkän tien Salatuista elämistä elokuvatähdeksi ja kansainvälisen Viikingit-menestyssarjan kaartiin. Miehen tuorein aluevaltaus on kuitenkin kuuden miljoonan euron sauna-ravintolakokonaisuus Helsingin Hernesaaressa.
Näyttelijä Jasper Pääkkönen tuli koko kansalle tutuksi MTV3-kanavalla vuoden 1999 alussa startanneesta Salatut elämät -sarjasta. Saku Salinia näytellyt, tuolloin vasta 18-vuotias lukiolainen kipusi sarjan jälkeen nopeasti Suomen menestyneimpien elokuvatähtien joukkoon, minkä lisäksi hän on ottanut äänekkäästi kantaa muun muassa kalastuspolitiikkaa koskevaan yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Viimeisen vuoden aikana miehen on pitänyt kiireisenä paitsi rooli kansainvälisesti menestyneessä Viikingit-sarjassa, myös Helsingin Hernesaarenrantaan noussut kuuden miljoonan euron arvoinen saunakompleksi Löyly.
Kuka kameran edestä yrittäjän saappaisiin hypännyt Pääkkönen on oikein miehiään?
Pohdiskelija Kumpulasta
Jasper Pääkkösen elämä alkoi vuonna 1980 Helsingin Kumpulasta, missä mies asui vanhempiensa ja myöhemmin myös itseään seitsemän vuotta nuoremman pikkuveljensä kanssa.
Ympäristönä Kumpula oli rauhallinen, vähän kuten nuori Pääkkönen itsekin.
Nuori Jasper. Kuva: Pääkkösen kotialbumi/Instagram
– Asuin koko lapsuuteni ja nuoruuteni siellä, Helsingin idyllisimmällä puutaloalueella. Kumpula oli kuin oma pieni taskunsa Helsingissä. On vaikeaa kuvailla itseään lapsena, mutta muilta kuulemani mukaan olin lapsena jonkin sortin pohdiskelija. Kiinnostunut asioista, muun muassa luonnosta, hän kuvailee.
Viime vuosina Pääkkönen on ottanut tarmokkaasti kantaa muun muassa luontoa ja kalastuspolitiikkaa koskeviin keskusteluihin. Intohimoinen suhtautuminen aiheeseen ei ole sattumaa, sillä etenkin kalastus on ollut miehen sydäntä lähellä jo pienestä pitäen.
– Kalastus oli lapsesta saakka tärkein harrastukseni. Aloitin sen käytännössä syli-ikäisenä – niin pienenä kuin mato-onki pysyi kädessä. Monet ensimmäisistä tarhaiän lapsuusmuistoistani liittyvät juuri niihin hetkiin. Se oli minulle jo silloin paljon enemmän kuin harrastus, jonkinlainen elämäntapa.
Rauhallinen ja mietiskelevä luonne näkyi myös koulussa, missä Pääkkösellä ei ollut vaikeuksia malttaa keskittyä tunneilla. Koulumenestys ei koskaan ollut ahkeran pänttäämisen tulosta.
– Olin siinä mielessä erikoinen oppilas, että olin laiska ja haluton tekemään kotiläksyjä. Pärjäsin todella hyvin pelkästään kuuntelemalla. Joka luokalla ja etenkin siirryttäessä ala-asteelta yläasteelle ja sieltä edelleen lukioon opettajat varoittelivat, ettet tule pärjäämään enää samalla tavalla, täytyisi alkaa näkemään myös vaivaa. Niin ei käynyt: mitä pidemmälle mentiin, sen helpommaksi koulunkäynti muuttui, ja sen korkeammaksi arvosanani nousivat. En koskaan oppinut tekemään läksyjä, koska minun ei ollut pakko. Pärjäsin hyvin ikään kuin vahingossa, Pääkkönen naurahtaa.
Korvakuulolta oppimisen taito näkyy miehen arjessa vielä tänäkin päivänä.
– Olen aika saamaton hoitamaan omia asioitani, etenkin kaikkea, mikä liittyy paperiin. Tälläkin hetkellä eteisessäni on valtava vuori avaamattomia kirjeitä. En yksinkertaisesti osaa avata esimerkiksi pankin tiliotteita. Niitä epämääräisiä pinoja on vuosien edestä kaikki kaapit täynnä!
Kehnosta lukumotivaatiosta huolimatta Pääkkönen pärjäsi opinnoissaan hyvin vuodesta toiseen. Lukion päättötodistuksen keskiarvo alkoi yhdeksiköllä, ja ylioppilaskirjoituksetkin sujuivat mallikkaasti, vaikka lukulomalla kirjat pysyivät kiinni.
– En valmistautunut kirjoituksiin oikeastaan millään tavalla. Yhtiökumppanini Antero Vartia muistaa varmaan edelleen sen ainoan kerran, kun hän yritti pakottaa minut lukemaan reaalikokeeseen. Hän oli silloin itse kauppakorkeakoulussa, ja menimme yhdessä kauppakorkean kirjastoon. Hänen päntätessään johonkin tärkeään tenttiin luin pari lausetta filosofian kirjasta ja totesin, ettei tästä tule yhtään mitään. Ajattelin, että yleistiedolla ja sillä, että on pitänyt korvia auki tunneilla, pitää pärjätä.
Näin myös kävi, ja saldoksi kirjoituksista tuli laudaturit äidinkielestä ja englannista, eximiat ruotsista ja reaalista. Kehuja kerännyt äidinkielenaine käsitteli sattumoisin kalamiehenä tunnetulle Pääkköselle hyvin rakasta aihetta.
– Kuulen yhä satunnaisilta ihmisiltä, kuinka heidän koulussaan on luettu minun äidinkielen yo-ainettani esimerkkinä loistavasta L:n aineesta. Kyseessä oli itseironiseen ja humoristiseen sävyyn kirjoitettu otsikkoaine perhokalastajien ja virvelikalastajien erosta, mies hymyilee.
Vaikka kurinalaisuutta vaivattomasti tullut menestys tuskin opetti, saattoi se osaltaan luoda pohjan sille uskallukselle, jolla Pääkkönen pari vuotta sitten ryhtyi työstämään kunnianhimoista Löylyäkin.
– Olen päässyt luistelemaan koulussa liiankin helpolla, ja se on jättänyt minuun hyvässä ja pahassa jonkinlaisen hälläväliä-asenteen. Ajattelen, että asioilla taipumus järjestyä, ja kaikki vain aina ikään kuin onnistuu.
Myös näyttelijäntyössä alitajuisesti oppimisesta on ollut hyötyä.
– Vuorosanojen opettelu ei oikeasti vaadi niin suurta työpanosta, kuin monesti kuvitellaan. Mutta se tapa, jolla tein koulussa läksyjä – olin vain korvat auki ja alitajunta teki kaiken työn – on yksi tärkeimmistä työkaluistani myös näyttelijäntyössä. Jossain raksuttaa koko ajan, Pääkkönen selittää.
Täpärästi Salkkareihin
Ollessaan lukion toisella luokalla Pääkkönen otti ensi askeleensa myös näyttelijänurallaan. Haave näyttelijänammatista oli virinnyt jo nuorella iällä, sillä myös miehen isä Seppo Pääkkönen on näyttelijä.
– Se oli jonkinlainen itsestäänselvyys. Koska faija on näyttelijä, minun oli lapsena vaikea ajatella tekeväni mitään muuta. Lopulta yhteensattumien ja erilaisten palasten loksahdusten kautta niin vain pääsi käymään.
Salatut elämät -sarjan Sakuksi Pääkkönen päätyi normaalin haku- ja koekuvausprosessin kautta. Tosin kun Helsingin Sanomissa julkaistussa ilmoituksessa sekä miehen koulun ilmoitustaululla haettiin kaikenikäisiä näyttelijöitä uuteen suomalaiseen tv-sarjaan, Pääkkönen oli vähällä jättää hakemuksen laittamatta.
– Ajattelin, että kaikkihan siihen varmaan hakevat, joten turha nähdä vaivaa. Lopulta kirjoitin hakemukseni kaksi viikkoa myöhässä, todella hutiloiden paksulla punaisella tussilla. Jos en olisi saanut aikaiseksi tehdä sitä, koko elämäni olisi nyt varmaan täysin erinäköinen.
Salatuissa elämissä Pääkkönen viihtyi noin 2,5 vuotta.
– Se oli hauskaa aikaa. Sarja oli valtavan suosittu, ja siihen liittyi silloin vielä nykyistäkin isompaa uutuudenviehätystä ja jopa hysteriaa, mikä tuli varmasti kaikille yllätyksenä.
Vaikka Pääkköstä ei ole nähty Salkkareissa enää viiteentoista vuoteen, fanien mielistä Saku Salin ei hevillä unohdu.
– Eniten minua hämmästyttää se, että monet sen ikäiset, jotka eivät olleet syntyneetkään jaksojen tullessa ulos, kommentoivat vanhoja Saku-juttuja. Kai niitä on sitten katsottu DVD:ltä, mikä on mielestäni täysin käsittämätöntä! Mutta se on ihan hauskaa, siihen suhtautuu nykyään lähinnä nostalgisella hymyllä.
Yksityiselämästään Pääkkönen on ollut tarkka siitä asti, kun hänet ensimmäisen kerran nähtiin televisiossa. Salattujen elämien alkaessa 18-vuotias Pääkkönen piti periaatteistaan kiinni kieltäytymällä systemaattisesti joka ikisestä haastattelusta, vaikka joutuikin välillä vääntämään asiasta saadakseen kantansa läpi.
– En ole koskaan puhunut yksityiselämästäni julkisuudessa. Julkisia asioita elämästäni ovat joko työni tai todelliset intohimoni, kuten kalakantojen suojelu. Se oli minulle alusta lähtien hyvin itsestään selvää. Koin, että jos miljoona ihmistä näkee naamani joka päivä televisiossa, se riittää, eikä kenenkään tarvitse tietää minusta yhtään enempää.
Pihlajakadulta pahaksi pojaksi
Salatuista elämistä Pääkkönen päätti jättäytyä pois vuonna 2002, kun työ alkoi tuntua liian tutulta ja turvalliselta.
– Totesin, ettei minulla ollut enää uutta opittavaa, vaan työ sarjassa alkoi muodostua pelkäksi rutiiniksi. Mielestäni olin jo sinä aikana oppinut kameran kanssa työskentelystä sen, mitä koin pystyväni oppimaan työtä tekemällä ja havainnoimalla. Kun sarja alkoi tuntua enää vain työltä, oli oikea hetki lopettaa. Siinä vaiheessa olin vielä epätietoinen siitä, mitä seuraavaksi tekisin.
Kalastus on Pääkköselle elämäntapa.
Viime vuosina Pääkkönen on luonut uraa etupäässä suomalaisissa elokuvissa, joista muistetuimpia ovat muun muassa Matti, Paha maa ja Leijonasydän. Valkokankaalle johtanut urapolku syntyi onnekkaan sattuman kautta, kun Pääkkönen Salkkarit jätettyään törmäsi tuoreeltaan samana kesänä Levillä elokuvatuottaja Markus Seliniin.
– Hän oli siellä kaveriporukkansa kanssa viettämässä samoja avajaispirskeitä, ja illan mittaan jutellessamme tuli puhe siitä, mitä seuraavaksi tekisin. Kerroin, että haluaisin jatkossakin tehdä kameran kanssa töitä.
Pääkkönen mainitsi myös olevansa aikeissa tarjoutua ilmaiseksi töihin, mikäli elokuvataiteen laitoksen ohjaajaopiskelijat tarvitsisivat oppilastöihinsä vapaaehtoisia näyttelijöitä. Seliniä moinen suunnitelma kuitenkin lähinnä huvitti.
– Markus nauroi oikein hörönaurua, sillä se oli hänen mielestään jotenkin hauskaa. Hän sanoi, että ehkä meillä voisi olla sinulle jotain parempaakin mielessä, Pääkkönen muistelee.
Selin kutsui Pääkkösen luokseen Nummelaan, minne mies suuntasikin jo seuraavalla viikolla. Tapaamisessa oli paikalla myös ohjaaja Aleksi Mäkelä, ja pian kävi ilmi, että kaksikko valmisteli parhaillaan elokuvaa omalaatuisista rötöstelyistään tunnetuista Koistisen veljeksistä, jotka tunnettiin myös Euran Daltoneina.
Pahat pojat: Peter Franzén, Lauri Nurkse, Jasper Pääkkönen ja Niko Saarela.
Onnekkaan kohtaamisen tuloksena Pääkköselle tarjottiin yhtä pääroolia vuonna 2003 ilmestyneessä Pahat pojat -elokuvassa. Elokuvassa Pääkkönen sai ensi kertaa kollegoikseen muun muassa Vesa-Matti Loirin ja Peter Franzénin, jonka kanssa hän on sittemmin kuvannut yhdessä kolme muutakin elokuvaa sekä viimeisimpänä Viikingit-sarjaa.
Merkittävä rooli Pahat pojat -elokuvassa oli käänteentekevä hetki Pääkkösen uralla.
– Markukselta vaati rohkeutta tarjota minulle yhtä päärooleista. Olin vasta lopettanut Salkkareissa, ja olen sataprosenttisen varma, että Markus ja Aleksi olivat ainoat tuottaja ja ohjaaja Suomessa, jotka kykenivät näkemään siihen aikaan erityisten vahvojen leimojen ja kategorisoinnin yli – ja vähät välittämään niistä. Ilman sitä onnekasta yhteensattumaa monet isot asiat olisivat jääneet kokonaan syntymättä.
Onnekkaita sattumia oli matkassa myös siinä tapahtumaketjussa, jonka seurauksena Pääkkönen ja Franzén nappasivat roolit Viikingit-sarjasta. Jäljet johtavat Dome Karukosken Leijonasydän-elokuvaan, jossa kaksikko näytteli veljeksiä.
Elokuvan valmistuttua Irlannissa sijaitsevassa Kilkennyn kaupungissa järjestettävä pienehkö elokuvafestivaali otti yhteyttä Leijonasydämen tekijöihin saadakseen esittää sen tapahtumassaan. Pyyntö kuitenkin arvelutti elokuvan käsikirjoittajaa Aleksi Bardya, sillä Leijonasydäntä ei silloin oltu vielä esitetty yhdessäkään merkittävässä Euroopan elokuvatapahtumassa.
– Hän pelkäsi, että jos hän antaa elokuvan sinne, sen katsotaan olevan Euroopan ensi-ilta, jolloin isommat festivaalit saattaisivat näyttää sille punaista valoa. Asiaa väännettiin ja käännettiin, sillä Irlanti halusi todella intohimoisesti saada elokuvan mukaan tapahtumaan. Lopulta siellä päässä saatiin idea, että järjestetään ainoastaan salainen, suljettu ammattilaisten näytös. Tähän Bardykin suostui.
Täpärästi järjestymään saatu Irlannin näytös nousi lopulta arvaamattoman suureen asemaan, koska alan ammattilaisia vilisseen yleisön joukkoon sattui istahtamaan myös Viikinkien roolittaja Frank Moiselle.
– Hän tuli elokuvan jälkeen sanomaan aikovansa näyttää Leijonasydämen Viikinkien luojalle, Michael Hirstille. Myöhemmin Hirstkin katsoi elokuvan, ja oli sen perusteella todennut haluavansa nämä kaksi suomalaista näyttelemään veljeksiä Viikinkeihin. Jos tätä ideaa tapahtumasta ei olisi tullut, Leijonasydäntä ei olisi esitetty siellä, ja minä ja Peter tuskin olisimme nyt Viikingeissä.
Harva tietää, että Leijonasydän ja Viikingit olivat olleet vähällä törmätä Pääkkösen elämässä erikoisella tavalla jo pari vuotta aikaisemmin.
– Olin jo aiemmin ollut koekuvauksissa Viikinkeihin, ja päässyt jopa niin lähelle, että olin jo hälytysvalmiudessa lähtemään kuvauksiin. Se oli sattumoisin samoihin aikoihin, kun Leijonasydäntä alettiin kuvaamaan, joten jos olisin silloin saanut Viikingit-roolin, minun olisi pitänyt perua osuuteni Leijonasydämessä. Onnekkaiden yhteensattumien kautta kävi kuitenkin niin, että Leijonasydän, joka oli minulle äärimmäisen tärkeä elokuva, avasikin jälkikäteen ovet Viikinkeihin.
Suomalaisia näyttelijöitä on vuosien varrella nähty ulkomaisissa mainetta niittäneissä produktioissa, mutta jatkuva rooli Viikinkien kaltaisessa menestyssarjassa on ainutlaatuinen saavutus – ja merkittävä luku ansioluetteloon sekä Pääkköselle että Franzénille.
– Viikingit on maailman toiseksi ladatuin sarja Game of Thronesin jälkeen. On selvää, että sekä minulle että Petelle se on sellainen työnäyte, joka voi avata ovia muihin produktioihin. Tuollaisen näytön jälkeen on paljon helpompaa saada mahdollisuuksia tehdä muitakin kansainvälisiä töitä. Jatko jää nähtäväksi, Pääkkönen muotoilee.
Kokemuksena Viikingit-maailmaan uppoutuminen on antanut miehelle muutakin kuin uramahdollisuuksia.
Viikingit-kollegat Suomen-visiitillä.
– Viikingit on ollut mahtava projekti. Olen saanut sieltä hyviä kavereita, ja kundit ovat käyneet Suomessakin vierailulla. Moni on seurannut innolla Löylyn valmistumista ja sieltä on kesällä tulossa ehkä isompikin ryhmä tänne kokeilemaan saunaa. Se on hyvin tiivis perheyhteisö, ja kuvauksissa on aina lämmin ja mukava tunnelma.
Pääkkönen on ehtinyt urallaan moneen paikkaan, ja toisinaan vanhoista tuttavuuksista on yllättävää hyötyä. Viikingit-roolin varmistuttua yksi ensimmäisistä ihmisistä, joille Pääkkönen soitti, oli Kristo Salminen. Moni muistaa nykyään Kansallisteatterissa vaikuttavan Salmisen Salkkareiden Toni Veijalaisena.
– Kristo on näyttämötaistelun ja -miekkailun ekspertti. Hän kouluttautunut ja erikoistunut siihen, joten lyötyäni Viikingit-roolin lukkoon soitin hänelle ja sanoin, että nyt tarvitsisi leikkiä vähän puumiekoilla! Pyysin häntä opettamaan minulle perusmiekankäsittelytaidot, ja kävimmekin pari kertaa yhdessä miekkailemassa. Kun menin Irlantiin ja aloitin siellä taistelukoreografiaharjoitukset, kaikkein yksinkertaisimmat perusasiat olivat jo hallussa.
Kuuden miljoonan euron löylyt
Tulevana kesänä Pääkkönen lentää Helsingin ja Irlannin väliä Viikingit-kuvauksiin, mutta puuhaa riittää myös miehen tuoreimmassa puristuksessa, Löyly-saunassa. Hernesaareen noussut rakennelma alkoi muuttua sanoista todellisuudeksi vasta reilu vuosi sitten. Alkunsa se sai Pääkkösen ystävän Antero Vartian soitettua miehelle erikoisen idean kera.
Vartia bongattiin 2000-luvun alussa sattumalta kadulta pieneen rooliin Salatut elämät -sarjaan, ja kuvauksissa Pääkkösestä ja Vartiasta tuli hyviä ystäviä. Vuosien saatossa kaverukset olivat jo pidemmän aikaa ehtineet leikitellä ajatuksella ryhtyä yhdessä yrittäjiksi, sopivaa projektia ei vain tätä ennen ollut tullut eteen.
– Antero soitti, että nyt olisi hanke, joka voitaisiin vihdoin tehdä yhdessä, mutta projekti olisi pelottavan suuri. Käskin häntä kakistamaan asian ulos, jolloin hän kertoi, että meillä olisi mahdollisuus rakentaa Hernesaareen valtavan kokoinen ravintola-saunakokonaisuus. Kuulematta yhtään enempää asiasta, totesin että hyvä, tehdään se, Pääkkönen muistelee.
– Antero toppuutteli ja empi sekä kävi läpi uhkakuvia ja riskejä. Minä sanoin, että tämä kuulostaa juuri siltä haasteelta, joka meidän pitää yrittää selättää.
Idea Hernesaareen rakennettavasta yleisestä saunasta tuli alun perin Helsingin kaupungilta. Saunoista oli pula ja saunakulttuuria haluttiin elvyttää, mutta projekti polkaistiin kunnolla vauhtiin vasta Pääkkösen ja Vartian otettua hanke vetääkseen. Tätä ennen samaa projektia oli ehtinyt pyöritellä jo kaksi eri yrittäjää.
Luottamusta toisiinsa uusilla yhtiökumppaneilla oli jo vuosien takaa, ja työnjakokin muotoutui luonnostaan projektin edetessä.
– Anterolla on Mattolaiturin rakentamisesta kokemusta ja intohimoa siihen puoleen, joten oli selvää, että käytännön projektinhallinta on hänen heiniään. Itse taas keskityin enemmän luovaan puoleen.
Löyly nousi lopulliseen muotoonsa melko nopeasti, alle kahdessa vuodessa. Pääkkönen ei myönnä missään vaiheessa katuneensa kunnianhimoiseen hankkeeseen ryhtymistä.
– Kaikki on mennyt aika vaivattomasti ja kivuttomasti. Minua ei ole kaduttanut, sillä Anterolla on ollut unettomia öitä varmasti meidän molempien edestä. Hän on välillä ääneenkin epäröinyt, että mitenköhän tästä selvitään. Itse taas olen miettinyt, olenko liiankin naiivi, koska olen ollut monessa kohtaa vähintäänkin optimisti. Isotkin ongelmat kuitenkin yleensä ratkeavat tavalla tai toisella.
video
MTV testasi Löylyn 24.5.
Pääkkönen ja Vartia halusivat rakentaa Löylystä ennen kaikkea kaikkien kaupunkilaisten olohuoneen, johon olisi helppo tulla ja jossa ihmiset viihtyisivät aidosti. Rennon tunnelman ohella yhtenä vaatimuksena oli myös korkea laatu. Löyly rakennettiin prikulleen arkkitehtien vision mukaan, vaikka lopullisista kustannuksista olisi jo muutamilla ratkaisuilla ollut mahdollista tinkiä sievoisia summia.
Projektin lopullinen budjetti hahmottuu yhä, mutta Pääkkönen arvelee loppusumman asettuvan 6,3 miljoonan euron tienoille.
– Onhan se iso summa. Meille rakennus näyttäytyi eräänlaisena taideteoksena, josta emme halunneet karsia tärkeitä, kalliitakaan elementtejä. Esimerkiksi se, että rakensimme terassin rantaviivan ulkopuolelle, meren päälle, oli valtavan kallis päätös – puhutaan 7-numeroisesta päätöksestä. Sitä ei varmasti olisi missään Excel-taulukossa voinut perustella. Se oli pähkähullu päätös, mutta samaan aikaan meille täysin itsestään selvä asia. Jos on mahdollisuus rakentaa näin upea terassi, sellainen tehdään. Rakentamatta jättäminen kaduttaisi nyt valtavasti.
Vaikka oma visio oli alusta asti selvä, pankin juttusilla Pääkkönen ja Vartia saivat perustella näkemyksiään useammin kuin kerran. Hanketta avittamaan olisi ollut tarjolla ulkopuolisia sijoittajia, mutta Pääkkönen ja Vartia halusivat säilyttää Löylyn tiukasti omassa omistuksessaan.
Vaikka joitakin päätöksiä on tehty puhtaasti fiilispohjalta, kaiken perustana on tarkka suunnitelma tulevien vuosien varalle.
– Saimme useamman kerran perustella, ikään kuin hattu kourassa, miksi hankkeemme on kannattava, ja miksi meille kannattaisi antaa lainaa. Meillä on tässä kuitenkin takana toimiva matematiikka, laskelmat pitävät kutinsa. Jos ihmiset ottavat paikan omakseen ja viihtyvät täällä, tästä tulee pitkällä tähtäimellä kannattavaa liiketoimintaa.
Jos jokin Löylyn tarinassa kuitenkin menisi vikaan, on sanomattakin selvää, että vaikutukset molempien elämään olisivat tuntuvat. Varasuunnitelmia epäonnistumisen varalle ei kuitenkaan ole tehty – sellainen kun ei sovi kummankaan ajatusmalliin.
– Onhan meillä aika lailla kaikki kiinni tässä. Mutta kaikkeen yrittämiseen liittyy riskejä, ja tähän varmasti isojakin sellaisia. En kuitenkaan ole sellainen ihminen, joka osaisi työstää tällaista projektia ja samaan aikaan maalailla siitä uhkakuvia. Nyt mentiin täysillä tulta päin, Pääkkönen kiteyttää.
Löylyn toisena aukiolopäivänä Helsingin Hernesaaressa paistaa aurinko, ja valtavassa puuluomuksessa parveilee ihmisiä sankoin joukoin. Paikalla on myös paljon Pääkkösen tuttuja, joista moni käy vähän väliä huikkaamassa miehelle onnitteluja ja kehuja tai vertaamassa rakennuksen erikoista ulkomuotoa minikokoiseen Guggenheim-museoon.
Löylyn ovet avautuivat ensi kertaa vähin äänin 23.5. jolloin ensimmäiseksi asiakkaaksi osui satunnainen päiväkävelyllä ollut rouva, joka tilasi Löylyn ensimmäisen oluen. Viimeistä silausta odottavat saunatilat puolestaan korkattiin samana iltana MM-kisoista kotiutuneiden kiekkoleijonien toimesta.
– Halusimme, että paikka aukeaa ensimmäiseksi niille, jotka sattuvat silloin kulkemaan tästä ohi. Saunoja ei ollut heti tarkoitus avata, mutta jos koko kansan sankarit tarvitsevat paikan saunoa, oli selvää, että heille järjestetään sellainen. Otin itse jääkiekkoliittoon yhteyttä ja kerroin, että täällä olisi heille saunapaikka valmiina.
Pääkkönen tulee varmasti kapuamaan lauteille jokusen kerran myös itse.
– Olen kova saunoja. Yleensä saunon jopa liian pitkään. Minulla on taipumusta istua lauteilla niin kauan, että tulee jo hieman huono olo. On vain pakko heittää vielä vähän löylyä ja istua hetki, hän naurahtaa.
Elokuvaura, kalastuspolitiikka, Viikingit ja Löyly. Pääkkösen to do -listaa läpikäydessä monen päätä alkaisi särkeä, mutta miehelle itselleen täysi kalenteri ei aiheuta stressiä. Liian rauhallisen suvantovaiheen yllättäessä löytyy aina jotain, mihin voi suunnata tarmonsa.
– Minulle vain kertyy välillä sitä patoutunutta energiaa, mikä on pakko päästä purkamaan johonkin. Joskus se purkautuu työasioihin, mutta usein on löydettävä jotain muuta, mihin sen vimman kanavoi. En suunnittele tekemisiäni vuosien mukaan, vaan olen aina ajatellut, että elämä vie ja kuljettaa johonkin suuntaan. Oli kyse työstä tai jostakin muusta, esteet on mielestäni tehty ylitettäviksi ja haasteet voitettaviksi. Niihin pitää vain tarttua.