Entisaikojen laskiainen oli suuri syöminkipäivä

lusikka ja kulho
lusikka ja kulho Copyright MTV3i/AP GraphicsBank 2000

Luetuimmat

    Näytä lisää
    Julkaistu

    Ensi sunnuntaina vietetään laskiaissunnuntaita ja varsinainen laskiainen koittaa seuraavana tiistaina. Laskiainen elää nykyihmisten ajatiedossa erityisesti ruokaperinteidensä ansiosta. Katolisena aikana laskiainen aloitti 40 päivää kestävän pitkäpaaston, joka loppui vasta pääsiäisenä. Viimeisenä päivänä ennen paastoa pyrittiin syömään mahdollisimman riittoisaa ruokaa, kuten lihalla höystettyä tukevaa hernerokkaa. Laskiaisen nimi tuleekin roomalais-katolisen ajan kevätpaastoon laskeutumisesta.

    Uskonpuhdistuksen jälkeen laskiaistiistai ei enää merkinnyt paaston alkua, mutta katoliselta ajalta perityt tavat ja tottumukset pitivät sitkeästi pintansa. Laskiaisena piti mässäillä, ja hernerokka, verimakkarat, rasvarieskat ja läskipannukakut tekivätkin laskiaisesta suuren syöminkipäivän.

    Mäenlasku varmisti pellavasadon

    Kaikki nykysuomalaisille tutut laskiaisherkut eivät ole peräisin katoliselta keskiajalta, vaan laskiaiseen on hiljakseen kertynyt uudempiakin ruokaperinteitä. Laskiaispullat olivat alunperin säätyläisten herkkua, ja ne alkoivat yleistyä vasta 1800-luvulla. Rasvassa paistetut munkit ovat alkujaan olleet keskieurooppalaista laskiaisruokaa, vaikka niitä nykyään syödäänkin pitkin vuotta.

    Laskiaisen mäenlaskuperinne juontaa juurensa ikivanhasta työnjuhlasta, vuotuistyön viimeisestä päivästä, jolloin naiset lopettivat pellavien, hamppujen ja villojen muokkaamisen ja kehräämisen langoiksi. Rasvaisia ruokia notkuneen pöydän ääreltä siirryttiin iltapäivällä riehakkaaseen mäenlaskuun ja huudettiin kotitaloon pitkiä pellavia, hienoja hamppuja ja nauriita kuin lautasia. Mitä pitemmälle kelkka liukui, sitä pitempiä pellavia oli tulossa. (Lähde: Finfood)

    Laskiaisen reseptejä:

    Lue lisää aiheesta:
    Lifestyle

     

    Lue myös:
      Kirsikoita pöydällä olevan lautasen päällä ja sen ympärillä

      Uusimmat

      •