Ensihoitaja kohtaa työssään äkillisesti sairastuneita tai vammautuneita potilaita sekä heidän läheisiään. Kahta samanlaista työpäivää ei ole, mutta toiset jäävät kalvamaan toisia enemmän.
Maailma muuttuu, mutta kaikki kuolevat. Onko nykymaailmassa aikaa ja tilaa surulle? Katso keskustelu aiheesta yllä olevalta videolta.
Tilanteet, joihin ensihoitajat työssään joutuvat, saattavat olla raastavia. Kenties juuri siksi he saavat usein kuulla kysymyksen: ”Mikä on kamalinta, mitä olet ikinä työssäsi nähnyt?”
Kysyjä saattaa odottaa vastaukseksi asvalttiin haljennutta päätä, kotiinsa mädäntynyttä vanhusta tai vanhempiensa lääkkeitä juonutta ja niihin menehtynyttä pikkulasta. Brittiläisen The Guardian -lehden kirjoituksessa otsikolla "Olen nähnyt kamalia asioita työssäni ensihoitajana, mutta pahin ei ole se, mitä luulet" työstään avautuva ensihoitaja, Liz Harris, kiistää kamalimman kokemuksensa olevan minkään näistä.
– Vastaukseni alkaa aikaisesta aamusta monta vuotta sitten. Minut hälytettiin vanhan miehen luokse. Miehellä oli vaikeuksia hengittää, Harris kertoo.
Harris saapui vanhuksen kotiin, jonka oven avasi vanha nainen. Hän pahoitteli, että häiritsi ensihoitajia, mutta hänen aviomiehensä makasi maahan lyyhistyneenä.