1950-luvulla moni varaton nainen yritti tappaa sikiön sukkapuikon tai elohopean avulla. Lääkäri Pekka Raudaskoski auttoi lukuisia laittoman abortin tehneitä ja näki enkelintekijöiden aikaansaamat tuhot.
Pekka Raudaskoski, 94, istuu rintamamiestalon olohuoneen nurkassa sijaitsevaan vihreään nojatuoliinsa. Samaisessa tuolissa on otettu valokuvat useisiin lehtihaastatteluihin, joita arvostettu lääkäri on antanut uransa varrella.
Tässä tapaamisessa syvennytään yli 60 vuotta vanhaan ajanjaksoon, jota kokenut lääkäri kuvaa uransa synkimmäksi kolmeksi vuodeksi.
1950-luvun lopulla Raudaskoski oli vajaa kolmekymppinen työskennellessään Rovaniemen lääninsairaalassa apulaislääkärinä.
Työhön kuului pitkiä päiviä päivystyksessä, jonne hakeutuivat laittoman abortin seurauksista kärsivät naiset.
– Muistan yhden naisen, jolla oli jo hyvin pitkälle edennyt raskaus. Minun piti paloitella sikiö, jotta sain sen pois, Raudaskoski sanoo matalalla äänellä nojaten käsiinsä.
Kun Raudaskoski muistelee kohtaamisiaan näiden naisparkojen kanssa, hän koskettaa useasti kädellään rinnan päältä. Kymmenien vuosien takaiset muistot tuntuvat kipuna sydämessä.
Elohopeaa, sukkapuikkoja ja revenneitä kohtuja
Ennen vuotta 1950 laittomia raskaudenkeskeytyksiä eli sikiönlähdetyksiä tehtiin arviolta 30 000 vuodessa. Operaatioiden takana olivat itseoppineet enkelintekijät, jotka olivat monesti yksinäisiä naisia.
Tieto menetelmistä kulki naiselta naiselle ja sukupolvelta toiselle. Varattomat naiset tekivät vaarallisen operaation itse.
Lähdettämisen taustalla saattoi olla onnettomat perhesuhteet, miehen juopottelu, sulhasen kaatuminen sodassa tai sukurutsaus.
Operaatioon käytettiin usein sukkapuikkoa, mutta myös rautalankaa, lasiputkea, kynänvartta, puutikkua tai muita teräviä esineitä.
Vahingollista operaatiota varten oli myös oma työkalu, "sikiön lähdettämisväline". Se oli noin 30 senttimetriä pitkä metallipuikko, jonka toisessa päässä oli lenkki.
Terävällä esineellä puhkaistiin naisen sikiökalvo, jolloin raskaus keskeytyi noin kolmessa vuorokaudessa. Osuessaan harhaan esine saattoi lävistää kohdun tai aiheuttaa laajan sisäisen verenvuodon.
Raudaskoski muistaa useita sellaisia tapauksia, jossa kohdun sisääntulon aukko oli rumasti revitty. Hän joutui ainakin kahdesti paikkaamaan lipsahtaneen sukkapuikon turmeleman puhjenneen kohdun.
– Jouduin kahdesti avaamaan potilaan alavatsan, kun väline oli mennyt kohdun etuseinämän lävitse ja tehnyt sinne reiän. Haava piti kursia kiinni.
Jotkut naiset yrittivät keskeytystä syömällä elohopeaa.
Raudaskosken potilaat olivat kuitenkin kaikki käyttäneet terävää esinettä.
– Oli sellaisiakin puoskareita, jotka antoivat lääkkeitä, mutta kyllä siinä aina oli tällainen terävä väline mukana.
Ensimmäinen aborttilaki vuonna 1950
Aborttia koskevaa lakia ei ollut lainkaan ennen vuotta 1950, joskin raskaudenkeskeytyksen pystyi saamaan lääketieteellisin perustein eli kun äidin tai lapsen henki tai terveys oli vaarassa.
Vuonna 1950 voimaan tullut laki mahdollisti abortin sikiön vammaisuudesta tai sairaudesta johtuen, sekä eettisin perustein kuten raiskauksen, insestin tai raskaana olevan nuoren iän vuoksi. Myös "riutuneille äideille" abortti sallittiin.
Nykyisen lain tapaan abortin myöntäminen edellytti kahden lääkärin lausunnot. Lääkintöhallitus myönsi lausuntolupia harkintansa mukaan, eikä kaikille lääkäreillä näitä myönnetty.
Laista huolimatta laillisen abortin saaminen ei ollut helppoa, ja moni turvautui edelleen enkelintekijöiden palveluksiin. Ensimmäisellä aborttilailla ei ensimmäisinä vuosina ollut juurikaan vaikutusta rikollisten aborttien määrään.
1960-luvun lopussa arvioitiin, että laittomia abortteja tehtiin edelleen noin 18 000 vuosittain. Luku oli edelleen kaksin-kolminkertainen laillisiin abortteihin nähden.
12 puoskarin turmelemaa naista
Raudaskoski pitää kädessään mustavalkoista kuvaa. Kuvassa poseeraa 14 tuoretta valkotakkia. Kuva on otettu vuonna 1955 ainoastaan kaksi vuotta ennen apulaislääkärin pestiä Rovaniemellä. Tuolloin vakavailmeinen Raudaskoski ei vielä tiennyt, että edessä olisi hänen lääkärin uransa raskaimmat vuodet.
Vuonna 1957, ensimmäisenä vuotenaan lääninsairaalassa, Raudaskoski pyysi kurssikaverinsa luokseen viikonlopuksi. Verkkaiseksi ajateltu päivystysviikonloppu oli jotain aivan päinvastaista, eivätkä kaverukset ennättäneet vaihtaa montaa sanaa tuona viikonloppuna.
Perjantain ja sunnuntain välillä Raudaskosken vastaanotolle tuli 12 laittomasta abortista komplikaatioita saanutta nuorta naista. Ensimmäinen tuli perjantaina illalla ja viimeinen maanantaiaamuna.
– Vieläkin tulee paha olo, kun muistelee sitä. Kun tuli useampi potilas tiesi heti, että taas on ollut tällainen tekijä liikkeellä. Se oli stressaavaa.
6:22
Enkelintekijöiden huonosti putsatut välineet aiheuttivat tulehduksia. Laittoman abortin tehneet naiset viivyttivät lääkärille tuloa seurausten pelossa, ja useilla potilailla tulehdus oli edennyt pitkälle.
Raudaskoski muistaa edelleen, kuinka tulehduksen tunkkainen haju täytti päivystyshuoneen.
– Monet potilaat tulivat päivystykseen huonovointisina ja verta vuotavina. Verenpaine oli laskenut vaarallisen matalalle. Ihme kyllä he eivät olleet shokissa.
"Ne lapset olisivat voineet selvitä"
Pitkälle edenneistä tulehduksista saattoi seurata steriliteetti tai ongelmia raskaaksi tulemisessa.
– Saattoi olla, että abortin jälkeen seuraava raskaus tuli munatorveen tai muualle kohdun ulkopuolelle.
Useilla päivystykseen tulleilla naisilla raskaus oli edennyt jo pitkälle. Raudaskoski uskoo, että ilman laitonta aborttia lapset olisivat voineet selvitä sen aikaisilla keskoshoidoilla. Surullisinta oli, kun sikiö oli jo niin iso, että Raudaskosken piti leikellä se osiin, jotta sen sai kohdusta ulos.
– Tuohon aikaan olin saamassa omat lapseni. Se teki operaatioista entistä surullisempia.
1950-luvun puolivälissä antibioottien saatavuus lisääntyi myös pohjoisessa Suomessa, minkä vuoksi monelta hengenvaaralliselta tilalta vältyttiin.
Tehokkaiden antibioottien myötä laittomiin raskaudenkeskeytyksiin liittyvät kuoleman vähenivät, mikä taas lisäsi kiinnostusta laittomien aborttien tekoon.
Enkelintekijöiden nimiä ei mainittu
Laittomista aborteista ja niiden tekijöistä on säilynyt vain vähän tietoa. Abortit olivat piiloteltuja ja hävettäviä asioita, joita ei haluttu avata edes läheisille saati lääkäreille.
Raudaskosken kokemuksen mukaan laittomaan aborttiin päätyi joko nuoret naimattomat naiset tai sellaiset perheenäidit, joilla oli jo ennestään liuta lapsia. Taustalla saattoi olla myös uskottomuutta tai perheen huono taloudellinen tilanne.
Vaikka Raudaskoski hoiti lukemattomia laittoman abortin tehneitä, hän ei ole koskaan tavannut henkilökohtaisesti enkelintekijää.
– Potilaat eivät koskaan maininneet tekijöiden nimiä. Kuulin myöhemmin yhdestä, että hänellä ei ollut minkäänlaista alan koulutusta, vaan oli täysin itseoppinut.
Bisnes vai sosiaalityötä?
Kuulopuheiden mukaan Rovaniemen alueella toimi tuohon aikaan kaksi enkelintekijää – mies ja nainen. He veloittivat hyvät summat laittomista operaatioista. Kyseessä oli tuottoisa bisnes, jonka moni näki tärkeänä sosiaalityönä köyhemmälle väelle.
– Yksi laittoman abortin tehnyt nainen sanoi minulle suoraan, kun meillä ei ole aborttilakia, niin tämä enkelintekijöiden työ on sosiaalista työtä. He ajattelivat, että nämä tekijät auttavat sellaisia naisia, joilla ei ole mahdollisuus ottaa lasta vastaan.
Laittoman abortin tehneitä naisia myös kuoli. Kun Raudaskoski oli opiskelujensa lopussa amanuenssina Turussa, nuori opiskelijatyttö menehtyi toimenpiteen jälkeen.
Raudaskoski pelkäsi, että joku vielä kuolisi hänen käsiinsä. Onneksi Raudaskosken ei tarvinnut todistaa laittomasta abortista seurannutta kuolemaa.
– Kyllä siellä joskus tuli tunnemyrskyjä, itkua ja kiroilua, kun joutui urakalla korjaamaan näiden kriminellien aborttien tuloksia.
– Monesti mietin, että onko jotakin jäänyt huomaamatta.
"Lääkärin ei tule ottaa tuomarin roolia"
Vaikka enkelintekijät rikkoivat lakia, Raudaskoski ei muista, että paikalliset puoskarit olisivat joutuneet vastaamaan teoistaan. Aikalaisarvion mukaan ainoastaan yksi tuhannesta lapsenlähdettäjästä tuomittiin.
– Meillähän oli joillakin paikkakunnilla innokasta virkakuntaa, jotka etsivät näitä ja passittivat heidät syytteeseen ja vankilaan. En tiedä, että ketään olisi täällä rangaistu.
Suurin osa kiinni jääneistä enkelintekijöistä istui tuomiotaan Hämeenlinnan naisvankilassa, ja vuosina 1937–1947 Hämeenlinnassa tuomiotaan kärsi yhteensä 690 lapsenlähdettäjää.
Koska yksikään Raudaskosken potilaista ei menehtynyt laittoman abortin seurauksena, hän ei ilmoittanut tietojaan virkavallalle. Myös lääkärin vaitiolovelvollisuus sulki nuoren lääkärin suun.
– Ei minulle kuulunut udella tekijöitä silloin, kun potilaat selvisivät hengissä.
Hän kuuli, kuinka moni vanhempi kollega piti pitkät saarnat potilaille. Raudaskoski piti itse tärkeänä, ettei lääkäri ota tuomarin roolia, vaan keskittyy auttamaan hauraassa tilassa olevia potilaita.
Häpeä, kyläjuorut ja epäonnistunut abortti olivat tarpeeksi suuria rangaistuksia.
– Olen itse körttipiireistä lähtöisin ja tiedän, että laittoman abortin tehneisiin suhtauduttiin kuin rikollisiin.
Lääkärin hartain toive – aborttilain muutos
Raudaskoski toimi Rovaniemen lääninsairaalan päivystyksessä lähes kolme vuotta. Vaikka hän on jo 94-vuotias, hän ei unohda hoitamiaan naisia. Edelleen hän miettii, olisiko voinut tehdä jotain enemmän.
– Olin niin surullinen monta kertaa, kun mietin, että nämä asiat tulisi olla toisin. Mietin monesti, että laillinen abortti pitää saada toimimaan paremmin.
Kun potilaat lähtivät Raudaskosken hoitopöydältä, he jäivät surujensa ja häpeänsä kanssa yksin. Tyhjän päälle, niin kuin lääkäri kuvailee.
– Minusta tuntuu, että siellä oli niitä, jotka olisivat ehdottomasti tarvinneet psykiatrista hoitoa, mutta eiväthän he voineet avoimesti puhua asiasta.
Tuohon aikaan mielenterveyspalvelut olivat vasta tulossa Rovaniemen alueelle. Raudaskoskelle tärkeäksi tueksi tuli hyvä ystävä ja Oulusta Rovaniemelle muuttanut saamelaistaustainen psykiatri Magga Pohjanraito.
– Hänen kanssaan keskustelimme paljon näistä asioista, ja hän antoi minulle myös koulutusta. Se psyykkinen tuki, minkä hän antoi, oli aivan korvaamatonta.
Uusi laki korjasi tilannetta
Kymmenen vuotta sen jälkeen kuin Raudaskoski oli lopettanut apulaislääkärin pestinsä, aborttilaki vihdoin uudistettiin.
Vuonna 1970 uusiksi rukattu laki salli raskauden keskeyttämisen myös sosiaalisista syistä eli jos elämäntilanne ei salli lapsen tuloa. Abortin sai muun muassa taloudellisen tilanteen, koulunkäynnin vaarantumisen, suuren perheen tai aviottomuuden vuoksi.
Uusi laki selkeästi tehosi, sillä muutamassa vuodessa laillisten aborttien määrä kolminkertaistui. Jotkut uskoivat, että aluksi aborttia käytettiin ehkäisymenetelmän tapaan.
Vaikka uuden aborttilain aikaan Raudaskoski oli jo muissa tehtävissä, hän iloitsi syvästi höllentyneestä suhtautumisesta abortteihin.
– Vaikka uusi aborttilaki oli myös konservatiivinen, kyllä se korjasi tilannetta.
Lain konservatiivisuudella Raudaskoski viittaa etenkin siihen, ettei aborttia edelleenkään saanut ilman kahden lääkärin lausuntoa. Sama tilanne on edelleen, sillä aborttilakiin ei ole tullut päivitystä sitten vuoden 1970.
Kaksi vuotta sitten vireille tullut Oma tahto -kansalaisaloite vaatii lain muuttamista niin, että abortin saisi pyytämällä, ilman lääkärien puuttumista päätökseen. Asia on tällä hetkellä sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsittelyssä.
Yhdysvaltojen aborttikeskustelu huolestuttaa kokenutta lääkäriä
Raudaskoski on seurannut Suomen pyrkimyksiä aborttilain uudistamiseksi hyvällä mielellä. Sen sijaan kun keskusteluun tulee Yhdysvalloissa käynnissä jylläävät aborttikeskustelut, Raudaskoski huokaa syvään ja painautuu syvälle tuttuun nojatuoliinsa.
– Se on niin synkkää, erityisen synkkä asia.
Aborttiin liittyvä keskustelu on leimahtanut Yhdysvalloissa sen jälkeen, kun julkisuuteen vuodettiin korkeimman oikeuden päätöslauselman luonnos, jonka mukaan maassa valmistellaan aborttioikeuden kumoamista. Mikäli korkein oikeus päätyy kumoamaan aborttioikeuden, se mahdollistaisi aborttien kieltämisen kokonaan – myös äärimmäisissä tapauksissa. Korkeimman oikeuden lopullista kantaa odotetaan kesän alussa.
Lue myös: Kommentti: Aborttioikeuden kumoamisesta seuraisi lumipalloefekti, jonka jäljet voivat johtaa yllättävään suuntaan
Amnestyn mukaan päätös aborttioikeuden kumoamisesta Yhdysvalloissa olisi ihmisoikeuksien näkökulmasta pöyristyttävää. Niissä osavaltioissa, jossa abortti kiellettäisiin, edes raiskaus tai insesti eivät oikeuttaisi raskauden keskeyttämistä.
Raudaskoski pelkää, että tämä lisäisi hänen todistamiaan laittomia abortteja myös Yhdysvalloissa.
– Niiden kokemusten perusteella, mitä minulla on sen vajaan kolmen vuoden ajalta, kun jouduin kohtaamaan näitä kriminellejä abortteja, on selvää, että aborttitoiminta tulee olla lakisääteistä.
Artikkelin lähteenä on käytetty myös Miina Keski-Petäjän Väestöliitolle tekemää katsausta Aborttitoiveet ja abortintorjunta vuodelta 2012 sekä Aarno Turusen artikkelia Henkilökohtaisia kokemuksia nykyisestä raskaudenkeskeytyslaista vuodelta 1955.
2:18