Ikkunoiden asennus ei täystiilitalossa poikkea juurikaan siitä, mitä se on vaikkapa puurunkoisessa talossa. Ensin asennettiin kestopuiset apukarmit, jotka jäävät kantavan rungon ja tiliverhouksen väliin. Ne kiinnitettiin kulmaraudoilla runkoon ja raot täytettiin uretaanivaahdolla.
Apukarmiin alareunaan laitettiin ensin pienet kiilapakat, joiden päälle ikkunanpuitteet nostetaan. Apupakkojen on oltava täsmälleen samassa tasossa - mittauksessa oli hyvänä apuna yksi parkettilaudan pätkä; sellaisen naarasponttihan on aina varmasti suora!
Kiilapakat kiinnitettiin aivan aukon reunoihin sekä jokaisen välipuitteen tai jakokarmin kohdalle.
Kun ikkuna nyt nostettiin pakkojen päälle, se asettui tietysti heti oikeaan asentoonsa - vaakasuoraan. Syvyyssuunnassa ikkunan sisäreuna sijoitetiin tasaan tiilirungon ulkopinnan kanssa. Tarkastettiin pystypuitteiden suoruus ja ristimitta ja kiinnitettiin sitten runkoon - ruuvien kohdalle on syytä laittaa sopivat kiilat. On muistettava olla vedättämättä ruuveilla liian tiukalle, sillä silloin karmi vääntyy pois ristimitasta.
Heti perään nosteltiin ikkunat paikoilleen ja tarkastettiin sekä niiden käynti että tiivisteiden pitävyys. Tässä vaiheessa puitteiden asentoa on vielä mahdollisuus korjata suhteellisen helposti. Vasta kun kaiken oli todettu olevan kunnossa, puitteiden ja rungon väli pursotettiin tiiviiksi uretaanivaahdolla.
Tiilirungon alaosaan, perustuksen päälle oli kiinnitetty bitumihuopa. Jos rungon ja verhoustiilikerroksen väliseen eristetilaan joutuu vettä tuuletusraosta tai jostain muualta, huopa ohjaa sen pois. Vesi ei siis jää seisomaan rakenteisiin.
Lämmöneriste oli uudentyyppinen: tuulensuojapinnoite on kiinnitetty suoraan 150 mm eristeeseen. Levyt kiinnitettiin runkoon pitkillä tapeilla: ensin runkoon porattiin porattiin levyn läpi reikä ja pujotettiin siihen haponkestävästä teräksestä valmistettu puikko, jonka päässä oli valmiiksi kiila-ankkuri.
Kiila-ankkuri hakattiin paikalleen puikkoon pujotettavalla putkiholkilla, ja eristelevy kiinnitettiin tiiviisti runkoa vasten puikon ympärille kiristettävällä, pyöreällä prikalla. Puikkojen päät jäivät näkyviin ja tulevat toimimaan myöhemmässä vaiheessa julkisivuverhouksen tiilisiteinä.
Nurkkien kohdalla tiivistelevy katkaistiin veitsellä siten, että pää tuli tasaan toiselle seinälle asetettavan levyn kanssa. Tuulensuojapinnoite käännettiin nyt toisen levyn pään yli ja kiinnitettiin teipillä. Villalevyt pyrittiin painamaan mahdollisimman tiiviisti kiinni toisiinsa. Jokainen pysty- ja vaakasauma käsiteltiin huolellisesti teipillä, sillä niiden tiiviys on yhtä tärkeää kuin itse levyjenkin.
Tuulettuvissa julkisivuverhousrakenteissa on aina käytettävä tuulensuojapinnoitetta eristeen päällä, koska kaikkein paras lämmöneriste on liikkumaton ilma. Näin tuuli ei pääse eristeen sisään ja eriste pitää sekä seinärakenteen että sisätilan mahdollisimman lämpimänä.
(JKA 2.11.2003)