Kuvittaja, kirjoittaja ja mainosmies Hannu Konttinen on huristellut moottoripyörällä Saharassa, sademetsässä ja vuoristossa. Kaksipyöräisen selässä mies viihtyy vapaudentunteen vuoksi, ja aika ajoin myös Konttisen vaimo hyppää moottoripyörän takapakkarille. Nykyään Konttisen on vaikea lähteä ulkomaanmatkalle ilman pyörää.
Hannu Konttisen kiinnostus moottoripyöriä kohtaan alkoi jo 16-vuotiaana, kun mies hankki itselleen ensimmäisen prätkän. Sen jälkeen vuorossa olivat ura ja perhe, mutta kun lapset kasvoivat isoiksi, tuli taas pyöräharrastuksen aika.
– Alussa ajelin asvalttia pitkin kotimaassa, sitten kun pääsin kulttiin sisään, kiinnostuin pitkistä ulkomaanmatkoista. Sen jälkeen siirryin enduron pariin ja lähdin Saharaan, sademetsiin ja vuoristoon. Niin on käynyt monille tämän ikäluokan miehille, Konttinen kertoo.
Viisikymppisten miesten innokkuus moottoripyöriä kohtaan on kasvanut valtavasti. Huumorimielellä mietitään, onko moottoripyörä "jonkun" jatke.
– Joillekin se on, mutta ei meikäläiselle. Minulle moottoripyörä on Freedom Machine, vapauskone. Se on loistava tapa nollata, ja jäsentää fragmentoituneita ajatuksia, siis irrottautua työpaineista. Moottoripyörällä olen osa maisemaa, osa luontoa. Autossa olen akvaariossa.
Konttisen mukaan rakkaus moottoripyöriin on niin voimakas, ettei tunteesta voi erehtyä.
– Viruksen aiheuttama kuume on niin vahva, että pyöräaddiktin tunnistaa heti. Se on kuin rakkauden kutina, jota ei voi raapia.
Bussituristista erämaapyöräilijäksi
Kiinnostus erämaata kohtaan alkoi Tunisiasta, jossa Konttinen oli perinteisellä bussituristimatkalla. Siellä hän törmäsi italialaiseen naiseen, joka oli lähdössä miehensä kanssa kolmeksi viikoksi Saharaan.