Alkoholi vei Kirsiä* noin viisi vuotta. Hän uskoi loppuun asti pystyvänsä hallitsemaan tilanteen itse. Kirsi joutui kohtamaan itsensä ja ongelmansa, kun työnantaja puuttui alaisen juomiseen kovalla kädellä.
Kirsi lukeutuu niihin epäonnekkaisiin, joilla alkoholismi on geeneissä. Oma äiti on pahasti alkoholisoitunut, joskaan Kirsi ei kasvanut alkoholin ongelmakäytön keskellä.
− Kyseessä on tunne-elämän sairaus. Oma juomiseni pysyi pitkään normaalikäyttönä, joka kuitenkin meni pikku hiljaa liian pitkälle, Kirsi kertaa rauhallisesti.
Selvin päin on helpompi tarkastella syitä, jotka johtivat alkoholismiin.
Kirsin sosiaaliset ympyrät kapenivat, kun hän muutti uuteen kaupunkiin. Jälkeenpäin Kirsi on tunnistanut myös hylätyksi tulemisen pelon.
− Silloinen avomieheni teki paljon töitä. Minua ahdisti, ja olin levoton. Tunsin itseni yksinäiseksi.
"Tunsin itseni erilaiseksi"
Kirsi alkoi lääkitä oloaan tarttumalla pulloon. Alkoholi auttoi hetkellisesti, joten sitä oli saatava lisää. Juominen rajoittui pitkän aikaa viikonloppuihin.
− Olen sosiaalinen ihminen, mutta juomisen myötä aloin eristäytyä muista. Join aina yksin kotona. En halunnut muiden näkevän, Kirsi sanoo.
Aluksi Kirsin juomat määrät eivät nousseet suurkulutuksen rajoihin. Silti häpeän tunne oli voimakas.
