Kotitöiden jakamisesta voi saada aikaan parisuhdetta repivän riidan. Toisen auttamisen sijaan kaivataan kumppanuutta.
Tuntemattomana pysyvä mies kirjoittaa Momming Hard -sivustolla pyytäneensä ystävänsä kotiinsa kahvittelemaan. Miehen lähdettyä tiskaamaan vierailusta aiheutuneita tiskejä, ystävä oli kummissaan.
– Olen iloinen, että avustat vaimoasi. Itse en auta kotitöissä, sillä siitä ei kiitosta heru, hän sanoi.
Tiskaamaan alkanutta miestä kummastutti – ei hänkään vaimoaan auttanut, teki vain velvollisuutensa. Puoliso ei tarvitse apua, vaan kumppanuutta yhteiselossa. Harva kotityö tulee tehdyksi sohvalta käsin, ja harva tuntee olonsa samanarvoiseksi laiskanlinnaan majoittuneen puolison kanssa.
"En ole kotiapulainen, olen osa kotia"
Kodin siivoaminen ei ole auttamista, sillä aviomies asuu siellä itsekin. Ruoanlaitossa avustaminen on hyödyllistä myös miehelle itselleen, sillä tämänkin pitää ravita itsensä. Aterioinnin jälkeen tiskiharjaan tarttuminen ei ole kohtelias ele, sillä vaimo ei ollut ainut lautasten sotkija. Lasten hoitaminen ei ole käden ojennus vaan osa isyyttä. Eikä pyykkääminen ole vain vaimon hommaa. Tekstiilejä likaavat myös perheen muut osapuolet.
– En ole kotiapulainen, olen osa kotia. Mitä kiittämiseen tulee, kuinka usein itse muistamme kiittää vaimojamme niiden asioiden tekemisestä, joita jotkut pitävät itsestäänselvinä naisten töinä? Jos olet tottunut puolisosi järjestävän kodinhoidon sormia napsauttamalla, muista kiittää häntä, kuten haluaisit itseäsi kiitettävän.
