Elisabeth Rehnin salaisuus siihen, miten hän on saanut raivattua tiensä niin korkealle politiikassa, juontaa juurensa hänen lapsuuteensa. Ensimmäinen tärkeä asia on ollut aito kiinnostus yhteiskunnasta, ja sen asioihin vaikuttamisesta.
– Jo kasvuaikana Mäntsälässä kinastelin sisarteni kanssa siitä, kuka saa ensimmäisenä lukea päivän lehden, joka oli Uusi Suomi. Kunnanlääkäri-isäni työ ihmisten parissa opetti ja kasvatti sosiaaliseen vastuuntuntoon, Elisabeth Rehn kertoo.
Myöhemmin Rehn asui perheineen Kauniaisissa kymmenisen vuotta, jonka aikana hän tuli tunnetuksi aktiivisena neljän lapsen äitinä. Rehn osallistui niin koulu-kotiyhteistyöhön kuin lastensa harrastusten tukemiseen jalkapallokentän laidalla lippuja ja makkaroita myyden. Politiikassa Rehnin oli ponnisteltava, jotta ihmiset ottaisivat hänet tosissaan. Luulot siitä, että Rehn olisi vain tyhmä blondi, karisivat alta aikayksikön.
– Valinnat eduskuntaan 1979, ja se taistelu tulla vakavasti otettavaksi poliitikoksi veivät itsestään eteenpäin.
Rehn ei koskaan luopunut tavallisesta puhekielestä eikä lähtenyt mukaan politiikan koukerokieleen. Hän arvelee, että myös se edisti hänen uraansa poliitikkona.
– Presidentinvaalien toinen kierros 1994 oli tietenkin aika ennenkuulumatonta – olin nainen, olin kielivähemmistön edustaja, edustin pienpuoluetta.
USA vastusti Rehnin nimitystä YK-johtajaksi
Rehnin mukaan naiseus on useimmiten herättänyt vahvoja epäilyjä häntä kohtaan, kun hän on saanut "epänaisellisia" tehtäviä.