Britannia/Ranska 2007. Ohjaus: Shekhar Kapur. Käsikirjoitus: William Nicholson ja Michael Hirst. Tuotanto: Tim Bevan, Jonathan Cavendish. Kuvaus: Remi Adefarasin. Leikkaus: Jill Bilcock. Pääosissa: Cate Blanchett, Clive Owen, Geoffrey Rush, Samantha Morton, Rhys Ifans, Abbie Cornish, Jordi Mollà, Aimee King, Penelope McGhie, John Shrapnel, Susan Lynch. Kesto: 114 min.
Yhdeksän vuotta sitten intialaissyntyinen Shekhar Kapur ohjasi reippaasti tavallista pukudraamaa vaikuttavamman ja monisyisemmän epookin Englannin kuningatar Elisabet I:stä ja hänen menestyksekkään hallintonsa haparoivasta alkutaipaleesta 1500-luvun puolimaissa. Nyt ohjaaja tarttuu aiheeseen uudelleen keskittyen asemansa vakiinnuttavaan, vanhenevaan Elisabetiin: ensimmäisen elokuvan vakava intensiteetti on kuitenkin osittain korvattu yltiöromanttisuudella ja kosiskelevilla ylilyönneillä. Onneksi pääosan Cate Blanchettia seuraisi mieluusti vaikka luettelemassa brittiläisiä kruununperimysjärjestyksiä.
Elisabetin tuoretta valta-asemaa uhkaavat monet vaarat, etupäässä veriset uskonsodat. Katolinen Espanjan imperiumi johdossaan kuningas Philip II (oudosti sössöttävä Jordi Mollà) halajaa laivastoineen vääräuskoisten Brittein maille, ja samanmielinen sotapäällikkö Robert Reston (Rhys Ifans) kokoaa joukkojaan Elisabetin katolilaisen sisarpuolen, Skotlannissa majailevan Maria Stuartin (Samantha Morton) käskystä. Kuningattaren selustaa turvaa yhä uskollinen Sir Francis Walsingham (aina vakuuttava Geoffrey Rush), vai turvaako?
Ystävää on vaikea erottaa vihollisesta, mutta juonittelut eivät anglikaanisessa uskossaan vakaata kovanaama-kuningatarta hetkauta. Eivät liioin toinen toistaan kornimmat kansainväliset kosijat ja omaa etuaan ajavat liehittelijät – kunnes linnaan astelee miehekäs tutkimusmatkailija ja Amerikan-valloittaja Sir Walter Raleigh (Clive Owen). Hän suistaa älykkään neitsytkuningattaren haaveilemaan neitsyyden menetyksestä ja lapsista.
Vuoden 1998 elokuvan tapaan näemme Elisabetin toisaalta auktoriteetteja uhmaavana, esifeministinä raivottarena joka ”käskee myrskytuulia” vihollista vastaan, ja toisaalta yksityisenä, haavoittuvana, inhimillisenä naisena, joka kaipaa rakkautta. Sitä hänelle tarjoaa lähinnä uskottu hovineito, kaunis Elizabeth Throckmorton (uusi löytö ), ainoa joka saa nähdä valtiattaren alasti. Mutta kolmiodraamaanhan tässä päädytään niin että pölisee. Ja lapset huuhtoutuvat pesuveden mukana.