Elinkautisvanki Janne Ranisen elämästä on kulunut kiven sisässä liki parikymmentä vuotta. Nykyistä tuomiotaan hän on istunut 13 vuotta. Sinä aikana on syntynyt tytär ja kirja. Nyt Raninen puhuu syrjäytymisestään ja haluaa puolustaa vankien lapsia.
Säätytalon seminaari on kerännyt paikalle joukon syrjäytymistä pohtivaa yleisöä. Joukossa on aiheen tuntijoita sekä Ruotsista että Suomesta. Ministeri Anne Berner avaa tapahtuman.
Mukana joukossa on SVL:n entinen johtaja Esa Holappa. Eturivissä istuu myös Janne Raninen, väkivaltarikollinen, elinkautisvanki ja Voikukka ry:n puheenjohtaja ja yksi perustajajäsenistä. Voikukka ajaa vankien lasten asiaa.
– Nimi tulee siitä, että kuten voikukka kasvaa läpi asfaltin ja betonin. Voikukkalapset, joilla on vaikeuksia ja haasteita elämässä, voivat kasvaa silti terveiksi aikuisiksi.
– Suoritan itsekin parhaillaan elinkautista vankeusrangaistusta ja musta on tullu isä vankeuden aikana. Siinä sitten huomasin, kuinka paljon lapset kärsivät meidän vanhempien tyhmyyksistä, meidän jotka olemme vankilassa. Nähtiin, että asiat ei oikein toimi vankilassa eikä siviilissäkään.
Vankien lasten tueksi perustettiin siis yhdistys, Voikukkalapset ry.
– Tytär oli 5-6 vuotias saadessaan tietää, että isä on vankilassa. Hän siis syntyi vankeusrangaistuksen aikana. Ja se on eri asia kuin jos isä tai äiti on kotona ja sitten isä tai äiti viedään lapsen elämästä. Se aiheuttaa enemmän traumoja kuin tässä tilanteessa.
Toisen polven maahanmuuttaja
Raninen puhuu hieman kankeaa suomea. Synnyinmaa on Ruotsi ja asuinpaikka ollut Tukholman lähiössä. Sinne juontavat myös muistot siitä, kun 10-vuotias tunsi itsensä ulkopuoliseksi.
