Viime vuonna uransa lopettanut nyrkkeilijä Elina Gustafsson saavutti arvokisamenestystä maineikkaan tamperelaisvalmentajan Maarit Teurosen alaisuudessa, mutta kaksikon välejä kuvaillaan tuoreessa elämäkertakirjassa jäätäviksi.
Porilainen Elina Gustafsson muutti Tampereelle hakemaan parempia harjoitteluolosuhteita uralleen vuonna 2017. Hän siirtyi samassa rytäkässä Tampereen Voimailuseuran nyrkkeilijäksi ja meritoituneen Maarit Teurosen valmennettavaksi.
Euroopan parhaaksi naisnyrkkeilyvalmentajaksikin myöhemmin valitun Teurosen ja Gustafssonin yhteinen taival toi menestystä muun muassa kesällä 2018, kun Gustafsson pokkasi EM-kisoissa kultaa Teurosen toisen valmennettavan Mira Potkosen tavoin.
Jo Bulgariassa järjestetyn EM-turnauksen aikana Gustafsson alkoi kuitenkin vältellä Teurosta. Valmentajan kulmikas ja suorapuheinen ote ei istunut herkän ja heikosti negatiivista palautetta vastaanottavan nyrkkeilijän pirtaan.
– En halunnut olla hänen kanssaan ja vedin niin paljon happea kuin vain saatoin. Olin yksin, likkojen tai toisen valmentajan kanssa. Kyllä hän sen tietenkin aisti. Jouduin ignooraamaan hänet kaksoislämmössä, johon hän olisi halunnut tulla mukaan, Gustafsson kertoo Ulla-Maija Paavilaisen kirjoittamassa elämäkerrassa Rohkeudella Elina Gustafsson.
– Negatiivinen palaute murskaa mut. Se tuntuu isommalta kuin se onkaan, otan sen itseeni ja pyörittelen sitä. Mun on vaikea nousta sieltä varsinkin, jos se jatkuu ja jatkuu.
"En ole ikinä saanut turpaani niin kuin äsken"
Valmennussuhdetta oli Gustafssonin mukaan hiertänyt jo paljon ennen EM-reissua maaliskuussa 2018 järjestetty sparraus, jossa hän otteli raavasta miestä vastaan.
– En ole ikinä saanut turpaani niin kuin äsken. Valmentaja oli vieressä ja otin sellaista aikuista vahvaa miestä vastaan. Se paukutti mua ihan vitusti. Heti kun aloitettiin, ensimmäinen isku tuli poskeen niin kovaa, ettei mua ole ikinä ennen lyöty. Taistelin kolme minuuttia. Kyyneleet vain valuivat, Gustafsson kuvailee.
Gustafsson taisteli sparrauksen läpi, mutta koki tulleensa valmentajansa hylkäämäksi. Tapauksen jälkipuinnissa oli kirjan mukaan Teuronen ihmetellyt, miksei Gustafsson saanut sanotuksi jo sparrauksen aikana asiasta.
Kesän EM-kisoissa Gustafsson sai tukea Nyrkkeilyliiton silloiselta päävalmentajalta Jarkko Pitkäseltä, joka rohkaisi häntä ottelemaan omalla tyylillään. Tämä tarkoitti Gustafssonin mukaan Teurosen sisään ajaman ottelutyylin hylkäämistä.
Pitkäsen neuvot toimivat ja avasivat myös henkistä lukkoa. Gustafsson voitti loput ottelunsa Bulgariassa ja nappasi 69-kiloisten sarjassa EM-kultaa. Kun vielä Potkonen voitti omassa sarjassaan Euroopan mestaruuden, tunnelman joukkueessa kisojen jälkeen olisi kaiken järjen mukaan pitänyt olla tapissa. Vaan ei ollut.
– Koneessa meille kultamitalisteille ja valmentajalle tarjottiin samppanjaa. Tunnelma ei ollut juhlallinen, vaan jäätävä. Tunsin, miten muutaman penkkirivin päästä satoi puukkoja niskaani, Gustafsson kuvailee.
"En haluaisi katsoa häntä päin"
Teurosen ja Gustafssonin välejä yritettiin saada selvitettyä useaan otteeseen psykologin ja Nyrkkeilyliiton avulla, mutta tilannetta ei saatu enää korjatuksi. Näin Gustafsson kuvailee tuntojaan myöhemmin samalta kaudelta.
– Sunnuntaina on edessä lähtö Ranskaan. Olen että Oh my God, mitä siitä reissusta tulee. Valmentajan energia kuvottaa. En haluaisi katsoa häntä päin, en olla sen kanssa samassa pienessä tilassa, Gustafsson muistelee.
– Mielestäni hän käyttää valtaa väärin valmentaessaan. Se alentaa, ja tyyli on tosi alistava, karu ja kova. Palaute on välillä murskaavaa, tai minä otan sen murskaavana, koska olen herkkä.
Yhteistyö Teurosen ja Gustafssonin välillä päättyi lopulta vuoden 2018 jälkeen, kun Gustafsson siirtyi Helsingin Tarmoon ja Joni Turusen valmennukseen.
Välit Teuroseen pysyivät Gustafssonin uran loppuun asti tulehtuneina. Tuoreen elämäkertakirjan perusteella myös suhtautuminen Teurosen valmennettavaan Mira Potkoseen on yhä kylmäkiskoinen.
Läpi kirjan Teuroseen viitataan nimellä Ankeuttaja, kun taas Potkonen on muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta tekstissä vain "kollega".
Ulla-Maija Paavilaisen kirjoittaman elämäkerran lähdeviittauksissa todetaan, ettei Teuronen vastannut haastattelupyyntöihin kirjaa tehtäessä. Myöskään MTV Urheilu ei tavoittanut Teurosta kommentoimaan Gustafssonin väitteitä tätä juttua varten.
Sitaatit ovat suoria lainauksia kirjasta Rohkeudella Elina Gustafsson (Otava).