Talvisin täysin lumettomiksi jääviä alueita tuskin nähdään Suomessa vielä tällä vuosisadalla, sanoo Helsingin yliopiston tutkija.
Lunta on tällä hetkellä Etelä-Suomessa selvästi tavallista enemmän, Ilmatieteen laitoksen tutkija Kimmo Ruosteenoja sanoo.
Uudellamaalla lumensyvyys oli maanantaiaamuna 20 senttimetriä, ja iltapäivällä alkaneen lumimyräkän on ennustettu tuovan liki saman verran lunta lisää.
Eteläiselle Suomelle täysin poikkeuksellisista lumilukemista ei kuitenkaan vielä puhuta. Ilmatieteen laitoksen vuodesta 1960 alkaen tehtyjen vuorokausihavaintojen mukaan Helsingin Kaisaniemen mittausasemalla lunta on joulukuun puolivälin tienoilla ollut yhtä paljon viimeksi vuonna 2012, ja huippuvuonna 2010 lunta oli joulukuun 12. päivänä peräti 51 senttiä.
Lapissa lunta on tällä hetkellä enimmillään 25 senttiä.
– Osassa Lappia ollaan aika samoissa lukemissa kuin etelässä, eivätkä lumimäärät vaihtele paljoa Suomen alueiden välillä. Poikkeuksena on läntinen Suomi, jossa lunta on tällä hetkellä vajaat 10 senttiä, Ruosteenoja sanoo.
Lopputalven lumitilannetta hän ei vielä lähde ennustamaan.
– Toki lunta on tullut jo sen verran paljon, että lyhyempi suojasääjakso ei pysty sitä hävittämään.
Sula meri lisää sateita
Uudellamaalla ja rannikkoalueilla lumen määrä vaihtelee kaikista Suomen alueista eniten, Ruosteenoja muistuttaa. Etelärannikolla suurta vaihtelevuutta lumen määrässä selittää lähellä sijaitseva sula meri.
– Silloin on suhteellisen pienestä kiinni, tuleeko sade lumena vai vetenä. Jos lämpötila on plussan puolella, sade tulee vetenä, ja jos taas miinuksella, se tulee lumena.
Sulasta merestä myös haihtuu kosteutta ja jos tuuli käy sopivalta suunnalta, rannikolla tuiskuttaa lunta runsaasti. Lisäksi maa kohoaa rannikolta Salpausselän tienoille, jolloin ilma joutuu nousevaan liikkeeseen. Se lisää sateisuutta entisestään.
Kun liikutaan Uudeltamaalta sisämaahan Hämeeseen, lunta on keskimäärin enemmän, mutta sen määrä vaihtelee etelärannikkoa vähemmän. Pohjoisessa lumiolosuhteet taas ovat Ruosteenojan mukaan turvalliset, eli lunta tulee varmuudella joka talvi.
Manner-Suomessa Rauman ja Uudenkaupungin seudulla on tavallisesti Suomen alueista vähiten lunta. Länsirannikon vähälumisuutta selittää Ruosteenojan mukaan se, että siellä sademäärät ovat talvikuukausina pienemmät kuin etelärannikolla. Laajan Selkämeren jäätyminen kestää kauan, ja lämpötila nousee herkästi plussan puolelle.
Suomen talvet lyhenevät
Ilmaston lämmetessä myös Suomen talvet muuttuvat, kun lämpötilat nousevat ja sademäärät kasvavat. Etenkin etelässä tämä tarkoittaa käytännössä vesisateiden ja siten myös vähälumisten talvien lisääntymistä, Helsingin yliopiston tutkija Jouni Räisänen sanoo.
Lapissa tilanne on tulevaisuudessakin se, että kun talvella sataa, sade tulee taivaalta pääosin lumena.
– Keskitalvella pohjoisessa voi sataa lunta jopa hieman enemmän kuin nykyisin, mutta lumisateet alkavat myöhemmin ja loppuvat aikaisemmin. Lopputulema on se, että lumen absoluuttinen määrä vähenee jonkin verran, Räisänen sanoo.
Sademäärän kasvu kumoaa Räisäsen mukaan lämpenemisen vaikutukset vain hyvin kylmillä alueilla, kuten arktisessa Kanadassa ja osissa Siperiaa. Näillä alueilla lumen määrä voi ilmastonmuutoksen vaikutusten myötä hieman lisääntyä nykyisestä.
Talvet myös lyhenevät Suomessa, ja runsaslumisin ajankohta aikaistuu hieman. Perinteisesti runsaslumisin kuukausi on pohjoisessa sijoittunut huhtikuulle ja etelässä maaliskuulle.
Talvisin täysin lumettomiksi jääviä alueita Suomessa tuskin nähdään vuosikymmenten tai edes vuosisatojen tähtäimellä. Se vaatisi Räisäsen mukaan ilmaston todella voimakasta lämpenemistä.
– Yksittäisiä talvia, kuten 2019–2020, joka oli etelärannikolla käytännössä lumeton, tulee varmasti jatkossa vielä enemmän. Runsaslumiset talvet harvinaistuvat, mutta eivät lopu kokonaan vielä pitkään aikaan.