Ehdokas # 4: Emokarhu

Tässä vaihteeksi taas ehdokas vuoden parhaisiin poliisitiedotteisiin. Tämä on Savonlinnan poliisilta tiistain 16.5 ja laatijana komisario Jukka Kietäväinen. Kolme aiempaa ehdokasta löytyvät vanhemmista kirjoituksista.

"Poliisi ja palokunta pelasti karhuemon lietekaivosta Enonkosken Silvolassa

Paikallinen isäntä oli tyhjentänyt lietelantasäiliötään eilisiltana ja avannut

sitä varten altaan turva-aidan. Tänään hänellä oli tarkotus jatkaa säiliön

tyhjennystä mutta suunnitelma muuttui, kun altaasta tuijotti silmiin

täysikasvuinen ja vihainen emokarhu.

Paikalle lähti Savonlinnan poliisin partio ja yksi yksikkö palokunnasta kolmen miehen voimin. Tarkoitus oli aluksi pyrkiä liinoittamaan karhu altaasta ja tätä varten poliisi pyysi virkaeläinlääkäriltä virka-apua eläimen rauhoittamiseksi noston ajaksi.

Paikkakunnalla ei ollut tarkoitukseen sopivaa nukutuskivääriä eikä riittävän rohkeaa miestä, joka olisi laskeutunut uimasilleen lietelantaan karhun kaveriksi antamaan sille

kosketusetäisyydellä rauhoituspiikkiä. Eläinlääkäri konsultoi karhuihin erikoistunutta virkaveljeään ja välitti neuvon lopettaa karhun kärsimykset. Emokarhu oli jo tässä vaiheessa melko väsynyt ja tukeutui leitepumpun nostoränniin.

Poliisi ei kuitenkaan halunut lopettaa karhua varsinkin, kun todettiin altaan

lähistöllä pieniä, tämän kevään pennut tassunjälkiä.

Poliisi sai luvan isännältä kahden propsivahvuisen kuusen kaatamiseen, puut

karsittiin osaksi ja työnnettiin rinnakkain kaiteen yli lietelantasäiliöön ja

emokarhu toimi juuri niin, kuin siltä odotettiin; se kauhoi suoraan kuusien luo,

kiipesi ylös ja ja kipaisi lahkeet paukkuen läheiseen metsään jättäen

jälkeensä... luvalla sanoen paskavanan.

Pentu saattaa hieman aluksi vierastaa emoaan, mutta on todennäköistä että hajuhaitta sulien vesien aikaan poistuu lähiaikoina."

Ja jatkona vielä 17.5 tiedote:

"Lieteallas, josta emokarhu eilisaamuna saatiin pelastettua, on nyt saatu

tyhjennettyä pelloille.

Poliisilla on sen johdosta hyviä uutisia; PENTU EI OLLUT ALTAASSA.

On siis varsin todennäköistä, että metsän siimeksessä koettiin emon

pelastumisen jälkeen jälleenäkemisen riemua. Nuori pentu ei todennäköisesti

poistunut kovinkaan kauas tapahtumapaikalta, vaan saattoi olla

kuuloetäisyydellä emosta. Voi olla, että se jonkun aikaa vieroksuu emon outoa

tuoksua, mutta eiköhän yhteiselo palaudu entiselleen varsin nopeasti hajun

hälvettyä.

Emo ei näköhavaintojen ja käyttäytymisestään päätellen loukkaantunut

taikka sairastunut yöllisestä uintireissustaan, vaikka siihenkin olisi ollut

vaara olemassa.

Tarinalla oli siis tällä kertaa onnellinen loppu, mitä ei usein

poliisitehtävästä saata todeta.... Kiitos medialle ylenpalttisesta

mielenkiinnosta asiaa kohtaan... Kerromme asiasta sitten lisää, jos uutta

ilmenee."

Lue myös:

    Uusimmat