Tässä ehdokas #2 vuoden parhaaksi poliisitiedotteeksi. Asialla jälleen Kuopion poliisin kynäniekka, vanhempi konstaapeli Marko Kilpi.
"Pomon elämänmuutos
Eläkkeellä jääminen on usein yksi elämän suurimpia mullistuksia. Toisille se on helpotus, toisille taas kriisin paikka. Joillekin entisestä luopuminen saattaa olla suorastaan sietämätön tilanne.
Kuopion poliisilaitoksen poliisikoira Pomolle oma eläköityminen oli kova paikka. Vuoden vaihteessa koittanut oloneuvoksen titteli alkoi hyväkuntoista työmiestä varsin nopeasti kyllästyttämään ja jouduttuaan jälleen kerran jäämään kotiin muiden lähdettyä leipää tienaamaan, päätti Pomo tehdä itse asialleen jotain.
Lukot ja salvat eivät monessa keitossa ja tukalassa paikassa käänneltyä poliisikoiraa juurikaan pidelleet ja pian oltiinkin tutulla tiellä työpaikalle. Pomo asuu isäntineen varsin lähellä poliisilaitosta ja tuota työmatkaa tuli isännän kanssa tehtyä kymmenisen vuotta lähes poikkeuksetta jalan. Reitti oli siis tuttuakin tutumpi reviirinmerkkauspaikkoineen.
Poliisilaitoksen nurkalla aamuliikenne oli normaalin vilkasta ja niin kuin muutkin jalankulkijat, joutui Pomokin odottamaan omaa vuoroaan liikennevaloissa. Samoissa liikennevaloissa vuoroaan odotteli myös rouvahenkilö, joka luonnollisesti kiinnitti huomionsa isännöttämänä liikennevalojen vaihtumista odottavaan koiraan, aavistamatta lainkaan koiran olevan matkalla työpaikalleen.
Sosiaalinen ja lempeä kun Pomo on, antoi hän rouvan ottaa itsensä kiinni ja kävipä vielä heti saman tien tuttavuutta tekemään. Sen verran ihastuttava oli tämä ensitapaaminen, että Pomon löytänyt rouva alkoi varovaisesti toivomaan jopa koiran itselleen saamista, mikäli koiran kotiolot paljastuisivat sen laatuisiksi, ettei sinne paluuta enää olisi.
Valveutuneena kansalaisena rouva toimitti Pomon koirasuojaan, jääden kiinnostuneena odottamaan tilanteen kehittymistä. Pomolle puolestaan eläinten putkatiloihin joutuminen oli aikamoinen yllätys lievästi ilmaisten jopa jonkinlainen järkytys – tähänkö on nyt hänen elämässään tultu?
Tilannehan oli kuin paremmastakin Disney-lastenelokuvasta – muut karkulaiset ja muuten vain kiinniotetut tunnistavat omassa keskuudessaan tutun ja ennen niin mahtavan, suorastaan pelottava poliisikoira Pomon. Miten se tänne on joutunut ja vielä häkkiin? Lopun tuosta tarinankehittelystä yksissä tuumin tehtyine joukkopakoineen ja ystävyyden merkityksen löytämisineen voi kuvitella kaikki tahoillaan.