Ehdokas # 2 - “Pomon elämänmuutos”

"Pomon elämänmuutos

Eläkkeellä jääminen on usein yksi elämän suurimpia mullistuksia. Toisille se on helpotus, toisille taas kriisin paikka. Joillekin entisestä luopuminen saattaa olla suorastaan sietämätön tilanne.

Kuopion poliisilaitoksen poliisikoira Pomolle oma eläköityminen oli kova paikka. Vuoden vaihteessa koittanut oloneuvoksen titteli alkoi hyväkuntoista työmiestä varsin nopeasti kyllästyttämään ja jouduttuaan jälleen kerran jäämään kotiin muiden lähdettyä leipää tienaamaan, päätti Pomo tehdä itse asialleen jotain.

Lukot ja salvat eivät monessa keitossa ja tukalassa paikassa käänneltyä poliisikoiraa juurikaan pidelleet ja pian oltiinkin tutulla tiellä työpaikalle. Pomo asuu isäntineen varsin lähellä poliisilaitosta ja tuota työmatkaa tuli isännän kanssa tehtyä kymmenisen vuotta lähes poikkeuksetta jalan. Reitti oli siis tuttuakin tutumpi reviirinmerkkauspaikkoineen.

Poliisilaitoksen nurkalla aamuliikenne oli normaalin vilkasta ja niin kuin muutkin jalankulkijat, joutui Pomokin odottamaan omaa vuoroaan liikennevaloissa. Samoissa liikennevaloissa vuoroaan odotteli myös rouvahenkilö, joka luonnollisesti kiinnitti huomionsa isännöttämänä liikennevalojen vaihtumista odottavaan koiraan, aavistamatta lainkaan koiran olevan matkalla työpaikalleen.

Sosiaalinen ja lempeä kun Pomo on, antoi hän rouvan ottaa itsensä kiinni ja kävipä vielä heti saman tien tuttavuutta tekemään. Sen verran ihastuttava oli tämä ensitapaaminen, että Pomon löytänyt rouva alkoi varovaisesti toivomaan jopa koiran itselleen saamista, mikäli koiran kotiolot paljastuisivat sen laatuisiksi, ettei sinne paluuta enää olisi.

Valveutuneena kansalaisena rouva toimitti Pomon koirasuojaan, jääden kiinnostuneena odottamaan tilanteen kehittymistä. Pomolle puolestaan eläinten putkatiloihin joutuminen oli aikamoinen yllätys lievästi ilmaisten jopa jonkinlainen järkytys – tähänkö on nyt hänen elämässään tultu?

Tilannehan oli kuin paremmastakin Disney-lastenelokuvasta – muut karkulaiset ja muuten vain kiinniotetut tunnistavat omassa keskuudessaan tutun ja ennen niin mahtavan, suorastaan pelottava poliisikoira Pomon. Miten se tänne on joutunut ja vielä häkkiin? Lopun tuosta tarinankehittelystä yksissä tuumin tehtyine joukkopakoineen ja ystävyyden merkityksen löytämisineen voi kuvitella kaikki tahoillaan.

Viimein Pomoa jo kiivaasti etsinyt isäntä osasi kuitenkin ottaa yhteyttä eläinsuojaan ja Pomo pääsi takaisin kotiin. Pomon löytäneelle rouvallekin paljastui, että Pomo onkin hyvästä ja huolehtivasta perheestä. Tämä olikin rouvan omien sanojen mukaan paras palkinto koko tapauksessa, vaikka hän ei Pomoa itselleen saanutkaan.

Pomo jäi vuodenvaihteessa eläkkeelle ja ikää hänelle on kertynyt kymmenen vuotta. Eläkkeellä hän jäi harvinaisen hyvässä kunnossa, eikä poliisin rasittava työ ole häneen jättänyt juuri minkäänlaisia jälkiä. Paitsi, että menohaluja vielä piisaisi.

Pomo on varsinaisesti pommikoira, mutta suurimmat urotekonsa hän on tehnyt ihmisten jäljittämisessä. Merkittävin tapaus Pomon kohdalla on joitakin vuosia sitten tapahtunut etsintä, jossa Kolmisopen viinakaupoilla käynyt mieshenkilö eksyi kauppareissullaan syksyiseen metsikköön. Etsintöjen aikana tuli varmana pidetty tieto, että etsittävä mies oli nähty vastikään kotinsa kulmilla.

Etsinnät lopetettiin, mutta Pomo ja hänen yhtä itsepäinen isäntänsä eivät malttaneet käskyä noudattaa. Ja niinhän siinä kävi, että varma havainto miestä osoittautui vääräksi ja Pomon nokka jo pahasti kylmettyneen miehen luokse johdatti. Mies oli jo siinä määrin huonossa kunnossa, osaksi nauttimansa kansalaisluottamuksen vuoksi, osaksi jo pitkälle edenneen hypotermian tähden, että hänet jouduttiin pimeästä ja tiheästä metsiköstä kantamalla pois tuomaan.

Nyt Pomo joutuu edelleenkin opettelemaan eläkeukon rooliaan, olo on toisinaan syystäkin haikea hänen joutuessa katselemaan sivusta uuden 1,5 vuotiaan tulokkaan ja isännän töihin lähtöä. Ehkäpä tämä reissu eläinsuojan kautta asetti Pomon peruskysymysten äärelle ja hän alkaa hiljalleen ymmärtää mittavan urakkansa olevan todellakin ohi ja elämän ehtoopuolen odottavan nyt hieman erilaisessa, mutta myös leppoisassa valossa."

Ehdokas #1 löytyy vanhemmista kirjoituksista.