Jatkuvat yhteenotot ilmastokysymyksistä keskustan kanssa, huonoin imago kuudesta suurimmasta puolueesta, ylimielisyys, hankalat aluevaalit sekä sisäministerin vaihdos rajauhkien leijuessa ympärillä.
Huonosti menneiden kuntavaalien jälkeen vihreät on todellisessa ahdingossa, kirjoittaa MTV Uutisten yhteiskuntakuntatoimituksen päällikkö Eeva Lehtimäki.
Vihreissä alkaa virallisesti uusi komento tänään, kun puolue myllää johtoaan ja kierrättää ministereitä puheenjohtaja Maria Ohisalon perhevapaan ajan.
Lähtökohdat vaihdoksille eivät ole kummoiset.
Tuoreimmassa Helsingin Sanomien gallupissa vihreiden suosio mataa 10,5 prosentissa, vaikka siinä onkin pientä nousua edelliseen mittaukseen verrattuna.
Tuoreessa puoluebarometrissä vihreiden kokonaisimago on kaikkein heikoin verrattuna kokoomukseen, SDP:hen, perussuomalaisiin, vasemmistoliittoon ja keskustaan. Sijoitus oli sama helmikuussa 2021.
Kuuden suurimman puolueen omaan käyttöönsä tilaamassa puoluebarometrissä vihreät saa suomalaisilta kylmää kyytiä lähes joka osa-alueella. Puolueissa barometriä seurataan tarkalla silmällä, koska se ennakoi esimerkiksi menestystä tulevissa vaaleissa.
Valittavista ominaisuuksista vihreät vetää pohjat kilpailijoihinsa verrattuna mm. kohdissa taitamattomat johtajat, toimii etujeni vastaisesti ja luottamukseni on vähentynyt.
Vain 7 prosenttia liittää puolueeseen määreen, että vihreät lisää kansalaisten turvallisuuden tunnetta. Se on murska-arvio, kun puolueella on ollut hallussaan sisäministerin salkku.
Vain ylimielisyydessä kokoomus (40 prosenttia) kiilaa kansalaisten mielestä hiukan vihreiden (39 prosenttia) ohi.
Ylimielisyys on ollut perinteisesti yksi suomalaisen politiikan kuoleman synneistä, koski se sitten yksittäistä puheenjohtajaa tai puoluetta.
Toisaalta puolue voi lohduttautua sillä, että sitä pidetään kokoomuksen jälkeen toiseksi eniten yhteiskuntaa uudistavana voimana.
Mikkonen sisäministeriksi kuumassa vaiheessa
Ensimmäisenä tulikasteeseen työnnetään uusi sisäministeri Krista Mikkonen, joka joutuu opposition välikysymyspyöritykseen ensi viikon keskiviikkona siirtolaisiin ja hybridiuhkiin varautumisesta erityisesti Suomen itärajalla.
Koko hallituskauden juuri sisäministerin salkku ja Maria Ohisalo ovat olleet erityisesti perussuomalaisten hampaissa.
On täysin mahdollista, että Mikkosen tontti pysyy paljon esillä, jos turvallisuustilanne EU:n rajoilla ja Valko-Venäjällä ei rauhoitu. Luvassa voi olla siis myrskyisä loppukausi ministerinä.
Mikkonen ei ollut innokas siirtymään itselleen lähempänä olevasta ympäristö- ja ilmastoministerin tehtävästä sisäiseen turvallisuuteen. Mutta puolueen etu ja niin edelleen…
Kari ja neuvottelumuskelit
Mikkonen sai tehdä tilaa eduskuntaryhmän puheenjohtajalle Emma Karille, joka haluttiin nostaa neuvottelumuskeleidensa vuoksi myös hallituksen viisikkoon. Erityisesti tähtäimessä ovat maaliskuun väännöt ilmastopäätösten riittävyydestä sekä 370 miljoonan euron leikkauksista.
Hallituksen keskeinen toimija arvioi MTV Uutisille, että jo jonkin aikaa ilmastotoimet ovat olleet vihreiden ainoa kiinnostuksen kohde ja riitelyn arvoinen asia hallituksessa. Muulla ei ole niin väliä.
Ja kyllä niistä onkin otettu yhteen. Turve, ilmastotoimet, metsätaksonomia. Keskusta ja vihreät ovat ottaneet toisistaan mittaa. Omia on saatu puhuteltua, mutta kannatuksessa tämä ei ole näkynyt.
Omassa hallitustuskassa ja kannatusalhossa vihreät on ollut keskustalle tarpeellinen nyrkkeilysäkki.
Hallituksen jatkuva julkinen riitely eri kokoonpanoilla näyttää kuitenkin kyllästyttävän kansalaisia.
Ympäristö ei ole enää vihreiden monopoli
Joka tapauksessa vihreiden on saatava tuloksia aikaiseksi ilmastonmuutoksen torjunnassa ennen seuraavia eduskuntavaaleja.
Tahti on ollut pettymys omille, erityisesti nuorille kannattajille. Teema on niin keskeinen vihreille, että Ohisalo palaa perhevapailta nimenomaan ympäristö- ja ilmastoministerin tehtävään.
Miten näyttää, että juuri ympäristökysymyksissä, ilmastokriisissä tai luontokadossa vihreät on jotain enemmän, versio 2.0, kun myös muut puolueet ja yritykset nostavat samoja teemoja entistä enemmän esiin? Aihe ei ole enää vihreiden monopoli.
Miten monipäinen johtajuus toimii?
Muut hallituspuolueet seuraavat kiinnostuneena, miten Emma Karin ja Ohisaloa puheenjohtajana tuuraavan Iiris Suomelan yhteispeli toimii. Kuka ratkaisee, kenelle soitetaan, jos pitää tietää lähikuukausina vihreiden kanta kiistakysymyksiin hallituksessa?
Sijaispuheenjohtaja Suomelan epäkiitollisena tehtävänä on selvitä aluevaaleista. Ja se onkin selviytymistaistelu.
Vihreille keskeinen Helsinki ei ole vaaleissa mukana, joten tulossa on todennäköisesti kesäkuun kuntavaaleja selvästi heikompi tulos. Vihreiden valtakunnallinen tulos oli 10,6 prosenttia.
Puoluekokouksessa eniten varapuheenjohtajakannatusta kahminut Atte Harjanne tuo naisvaltaiseen ja vasemmalle kallistuneeseen puolueeseen ydinvoimasäteilyä ja soinivaaralaista taloustuulahdusta. Harjanne hoitaa ainakin sijaiskierron ajan eduskuntaryhmän puheenjohtajuutta.
Matka suureksi puolueeksi on tyssännyt
Aiemmin esimerkiksi kokoomus vilkuili taajaan vihreiden suuntaan taistelussa kaupunkilaiskannattajista. Nyt puolue on vierinyt niin kauas vasemmalle, että tämän hetken suosikkipuolue ei vihreille juuri ajatuksia uhraa.
Kaukana ollaan Ville Niinistön uhosta, jossa puheenjohtaja oli viemässä vihreitä suurten puolueiden joukkoon. Niinistö otti esimerkiksi koulutusleikkaukset puolueen agendalle ja pystyi puhuttelemaan aiempaa laajempaa äänestäjäkuntaa.
– Olemalla ihmisille turvallinen kumppani muutoksessa, me voimme olla uskottava, tuleva pääministeripuolue, Niinistö sanoi puoluekokouksessa 2016 Lahdessa.
Kapea politiikan agenda yhdistettynä identiteettipoliittiseen besserwisseröintiin ajaa vihreitä tällä hetkellä kuitenkin pieneksi toimijaksi.