USA 2000. Ohjaus: Tarsem Singh. Käsikirjoitus: Mark Protosevich. Kuvaus: Paul Laufer. Leikkaus: Robert Duffy, Paul Rubell. Musiikki: Howard Shore. Lavastus: Tom Foden. Tuotanto: Julio Caro, Eric McLeod. Pääosissa: Jennifer Lopez, Vince Vaughn, Vincent D'Onofrio, Jake Thomas, Marianne Jean-Baptiste, Jake Weber. Kesto: 109 min.
Ohjaaja Tarsem Singh on tähän mennessä jakanut lahjojaan maksua vastaan lukuisiin musiikkivideotuotantoihin ja mainoselokuviin. Uran mieleenjäävimpiä tekeleitä on ollut visuaalisesti kaunis ja kekseliäs REMin musavideo Losing My Religion. Tarsemin kuvallinen näkemys onkin hänen ensimmäisessä elokuvaohjauksessaan The Cell varsinainen valttikortti, joka ei lopulta kuitenkaan jaksa kannatella tyhjänpäiväistä oikealta ja vasemmalta lainailevaa tarinaa.
Jennifer Lopez esittää leffassa psykologi Catharine Deania, joka pääsee uuden tekniikan avulla vierailemaan koomapotilaiden uniin selvittäen täten poloisten mielenliikkeitä. Hänen pakeilleen ryntää FBI-agentti Peter Novak (Vaughn), jonka pitkään takaa ajama julma sarjamurhaaja Carl Stargher (D Onofrio) on koomautunut virkavallan käsiin. Murhaajan mieleen on penetroiduttava ja otettava selville missä hän pitää viimeisintä uhriaan, joka tiettävästi on vielä hengissä.
Tarinan alkuasetelmat ovat erittäin mielikuvitusta stimuloivia; matkustaminen sairaan mielen uumeniin, säännöttömään ja järjettömään kauhukammioon. Osa Tarsemin visuaalisista ratkaisuista onkin surrealistisuudessaan silmiä hiveleviä, kipeitä kauhugallerian ylöspanoja, jossa psykologi Catharine varsin viileasti vaeltelee. Lopulta sisällön yksipuolisuus ja tylsyys alkaa harata vastaan. Esimerkiksi seksuaaliset ulottuvuudet (Amerikassa kun ollaan) unohdetaan tyystin ja keskitytään graafisiin väkivaltaisiin visioihin, joita jokainen trilleri ja kauhuleffa on muutenkin pullollaan.
Toteutus alkaakin muistuttaa ikävästi Uhrilampaiden ja Elm Streetillä tapahtuvien painajaisten ristisiitosta, joka kruunautuu valmiiksi pureskellulla psykoanalyyttisellä logiikalla. Visuaaliset painajaiset pyrkivät lopulta selvittämään murhamiehen tekojen syyt ja seuraukset varsin pureskeltavassa muodossa. Samalla kun uniseikkailujen ja poliisityön yhteys alkaa pätkiä hautautuvat myös jännitteet kuvalliseen karamellikuorrutukseen.
Jennifer Lopez esittää viileän etäisesti topeissa keikistelevää psykologia, jota unireissut eivät hirveämmin hetkauta. Vince Vaughn hikoilee rutiininomaisesti byroon miehenä ja parhaan roolin tarjoilee jälleen tarinan konna, Vincent D Onofrio, jonka unimaailman egomieskisan kuningas on suoraviivaisuudessaankin melkoinen ilmestys. Myös Jake Thomas päähänpotkittuna nuorena Carlina on herkässä roolissaan hyvä.
Kauhugenren levittäytyminen uusille urille on varmasti välttämätöntä, mutta uusia ulottuvuuksia lähestymiseen kaipaisi. Tarsemin kuvallisesti rikas juoksutus kun jättää kaikessa visuaalisessa informaatiossaankin kylmäksi. The Cell on sisällöltään nimensä mukainen, kylmä ja kolkko karsina.
Teksti: Jari Rantala
Kuva: FS Film