USA 2000. Käsikirjoitus ja ohjaus: John Waters. Tuotanto: Joseph M. Caracciolo Jr., John Fiedler. Kuvaus: Robert M. Stevens. Pääosissa: Stephen Dorff, Melanie Griffith, Alicia Witt, Adrian Grenier, Mink Stole, Ricki Lake, Patty Hearst, Zenzele Uzoma. Kesto: 88 min.
Vanha irvileuka John Waters on jaksanut vääntää räävitöntä parodiaa perhearvoista (Hairspray 1988, Sarjamurhaajamutsi 1994), 50-luvun musikaaleista (Cry-Baby 1990) ja kaikesta mahdollisesta (Pink Flamingos 1972, jossa transutähti Divine söi koiranpaskaa). Waters-komedioiden tavaramerkki on ollut huono maku, toinen toistaan tuntemattomammat ja rumemmat "näyttelijät" ja taipumus panna halvalla kaikkea mikä viittaa amerikkalaiseen keskiluokkaan, perinteisiin asenteisiin tai seksuaaliseen ahdasmielisyyteen.
Samoilla linjoilla liikutaan myös uudessa Hollywood-satiirissa Cecil B. Demented, mutta toki koiranpaskaa siistimmin asein. Elokuva kertoo kapinallisesta underground-ohjaajasta Cecil B. Dementedistä (Stephen Dorff), jolla on unelma: sabotoida hollywood-koneisto, kaataa riistäjien tuotantojärjestelmä ja pelastaa independent-elokuvat. Apunaan Cecilillä on urhea ja uhrautuva joukko elämän potkimia pioneereja: vihainen parrakas lesbo, vanhempien raiskaama tulisielutyttö, lempeä homoseksuaali, nymfomaani punkkari jne.
Aatteensa viimeisenä todistuksena poppoo on tehnyt selibaattivalan, jonka mukaan kukaan heistä ei harrasta seksiä ennen kuin Dementedin vallankumouksellinen elokuva on valmis - kaikki ovat siis niin puutteessa että naisivat vaikka tikkuista puhelinpylvästä. Leffansa päätähdeksi jengi kidnappaa oikuttelevan bitch-tähden Honey Whitlockin (Melanie Griffith), jonka elokuvaura on alamäessä. Yllätyksekseen hemmoteltu diiva huomaa sopivansa rujoon terroristiporukkaan paremmin kuin entiseen epäaitoon elämäänsä - ja julkisuuskin on taattu! Suorissa lähetyksissä Dementedin joukkio Honey etunenässään tekee iskuja hummeripäivällisille ja gaalailtoihin, ja kannattajajoukko sen kun kasvaa...
John Watersin roisiudet ovat saaneet hämmentävää lisäarvoa hänen kyvystään houkutella mukaan myös Oikeita Tähtiä: Cry-Babyssä näimme kyynelehtimässä itse Johnny Deppin, Sarjamurhaajamutsina riehui Kathleen Turner ja nyt saamme siis ihailla Melanie Griffithin mainion itseironista suoritusta passattuna leffastarana. Griffith näyttää nauttivan täysin palkein ja niin tekee myös katsoja: mikäs sen virkistävämpää kuin blondattu, tiukkaan nahkaan verhoiltu Griffith käsissään automaattiaseet ja suussaan taattu waters-dialogi!