Brittilegenda taisteli järkyttävien kipujen kanssa F1-debyyttissään — keksi hullulta kuulostavan keinon: "Se pelasti urani"

Brittannialainen Herbert oli loukkaantunut vaikeasti Formula 3000 -sarjan osakilpailussa Brands Hatchissa elokuussa 1988. Herbert menetti autonsa hallinnan oikealle kääntyvän mutkan jälkeen, kun toinen auto osui hänen autonsa perään.

Auto osui ensin voimalla radan vasemmalla puolella olevaan ratavalliin ja sinkoutui siitä radan yli oikeaan valliin. Samaan läjään ajoi useita muita autoja.

Gptoday-sivuston mukaan Herbert loukkasi muun muassa jalkojaan. Alkuun näytti, että hänen uransa olisi ohi, oikeaa jalkaa uhkasi jopa amputaatio. Pitkän kuntoutuksen jälkeen hän kuitenkin toipui ja palasi rattiin.

Ajokunto epäilytti tallipomoja

Herbert oli tavoitellut paikkaa F1-sarjassa seuraavalle kaudelle ja testannut Lotuksen autoa. Hän kuitenkin päätyi sopimukseen Benetton-tallin kanssa.

Hänen ajokuntonsa kuitenkin huolestutti muun muassa Benettonin johtohahmoihin kuulunutta Flavio Briatorea. Herbert muistelee Motorsport Internationalin haastattelussa, miten kesken testien häntä pyydettiin ajamaan kisamittainen testi.

– Sitä ei ollut ohjelmassa. Auto tankattiin, ja minut lähetettiin radalle.

Herbert kertoo, miten kukaan ei jäänyt odottelemaan varikkomuurille, sillä kaikki odottivat hänen pystyvän ajamaan vain kymmenen kierrosta.

– Puolentoista tunnin päästä bensa loppui radalla.

Tapaamisessa tallin johtohahmojen, Briatoren, Luciano Benettonin ja Peter Collinsin kanssa Herbert joutui vielä todistelemaan ajokuntoaan.

– He kysyivät, pystynkö siihen, pystynkö ajamaan sitä autoa. Vastasin, että tietenkin, osoitin sen jo testeissä.

Kipukynnyksen yli

Helppo Herbertin F1-uran alku ei kuitenkaan ollut. Hän kertoo, miten hänen vasen jalkansa oli Brands Hatchin onnettomuuden jäljiltä vielä todella kipeä. Maaliskuussa kauden avauksessa jalka joutui kovaan testiin pomppuisella Rio de Janeiron radalla.

Herbert selvitti tiensä aika-ajoista itse kilpailuun, mutta kipu oli kova. Erityisesti radan kahdeksannen mutkan pomppu oli kivulias.

– Nilkkani oli melonin kokoinen. Aina kun osuin töyssyyn, jalkani osui auton sisäreunaan. Se sattui helvetisti. Yritin nostaa jalkaani, jos se helpottaisi. Mutta se ei auttanut.

Herbert oli kisaviikonlopun aikana yrittänyt keksiä keinon helpottaa ajamistaan.

– Piti keksiä keino päästä kipukynnyksen yli. Juuri ennen aika-ajoa keksin, että annan jalkani vain vapaasti osua reunoihin. Se sattui helvetisti, huusin kivusta sen pompun jälkeen. Mutta sen jälkeen jalkaan ei sattunut enää. Olin päässyt kipukynnyksen yli.

Herbert toisti saman kilpailun lämmittelykierroksella. Lopulta hän ajoi kilpailun maaliin ja sijoittui neljänneksi.

"Se pelasti urani"

Herbert sanoo Motorsportin haastattelussa huikean tempun olleen merkittävä hänen formulauransa kannalta.

– Uskon, että se pelasti urani. Kukaan ei koskaan unohtanut sitä. Vielä nykyäänkin ihmiset puhuvat siitä.

Herbert uskoo, että vaihtoehtona ollut pitkä kuntoutus ja jalan saaminen täyteen kuntoon olisi tiennyt loppua hänen F1-haaveilleen.

– Olisin voinut mennä Japaniin kuntouttamaan jalkaani kahdeksi vuodeksi ja päästä kuntoon.  Asiat kuitenkin etenevät F1:ssä todella nopeasti. Aina on uusia tulokkaita. Jos olisin tullut takaisin, ihmiset olisivat sanoneet, kiva nähdä. Siinä kaikki.

Herbert ajoi lopulta urallaan yhteensä 161 osakilpailua, joissa saavutti kolme voittoa.