USA, 2013. Ohjaus ja käsikirjoitus: Woody Allen. Kuvaus: Javier Aguierresarobe. Leikkaus: Alisa Lepselter. Tuotanto: Letty Aronson, Stephen Tenenbaum, Edward Walson. Pääosissa: Cate Blanchett, Sally Hawkins, Alec Baldwin, Bobby Cannavale, Louis C.K. Kesto: 98 min. Levittäjä: Scanbox.
Vicky Cristina Barcelonan, Midnight in Parisin ja To Rome With Loven jälkeen Woody Allen on vaihteeksi vakavoitunut. Blue Jasminessa pintaliitoon ja ylenpalttiseen elämään tottunut newyorkilainen kotirouva luisuu kriisiin aviomiehen paljastuttua petolliseksi sekä rakkaudessa että bisneksissä. Jasmine (Cate Blanchett) lähtee adoptiosisarensa Gingerin (Sally Hawkins) luo San Franciscoon aloittaakseen kaiken alusta, koska hänellä ei oikeastaan ole muuta vaihtoehtoa.
Ginger on hyväsydäminen, matalapalkkainen kauppa-apulainen ja kahden lapsen yksinhuoltaja, jonka mies- ja ystävyyssuhteet ovat Jasminen mielestä puistattavan rahvaanomaisia. Ginger ja Jasmine ovat tarinassa kärjistetysti kaikin tavoin toistensa vastakohtia. Allen on elokuvissaan kutkuttavasti nauranut sukupolvien, sosiaaliluokkien, elämäntapojen ja kulttuurien törmäyksille. Blue Jasminessa snobismi kohtaa työväenluokan.
Jasmine pitää itsensä kasassa vodkalla ja rauhoittavilla, siisti sisätyö tekee hänestä entistä kireämmän. Hän ei kestä todellisuutta, matka New Yorkin Park Avenuelta San Franciscon duunarikortteleihin on liian pitkä. Traagisuus saakin komiikasta pian yliotteen. Jasminen menneisyyteen kurkistellaan takaumien kautta. Vaikka lopputulos tiedetään, takaumat valaisevat sitä, miten lopputulokseen päädyttiin ja mikä on Jasminen osuus näissä tapahtumissa.
Tennessee Williamsin Viettelyksen vaunua löyhästi mukaileva elokuva luottaa Cate Blanchettin taitoihin ja karismaan, eikä turhaan luotakaan. Blanchettin suusta neuroottisesti pulppuava puhe on samanaikaisesti hauskaa ja äärimmäisen surullista. Blanchett on elokuvan häikäisevä tähti, mutta tarina on sivuosia myöten nappiin roolitettu ja tarkasti näytelty.
Onko Jasminen onni kiinni hulppeista kulisseista? Allenin mukaan on. Kun Jasmine putoaa tyhjän päälle, hänellä ei jää juuri muuta kuin Louis Vuittonin laukut ja muistikuva itsestään rikkaana. Blue Jasmine on hieno ja lohduton tragedia, sillä se paljastaa, etteivät vastoinkäymiset välttämättä jalosta ihmistä.
Teksti: Minna Karila