Tuotantovuosi: 2007. Ohjaus: Josh Gordon & Will Speck. Tuotanto: Paramount. Kuva: Anamorfinen Widescreen 1.78:1. Ääni: Dolby Digital 5.1. Kesto: 1 h 29 min.
Kun taitoluistelumestarit ja toistensa pahimmat kilpailijat, seksiä jäällä tihkuva Jazz Michael Michaels (Will Ferrel) ja miljardöörin adoptoima ylihygieenikko Jimmy MacElroy (Jon Heder) päätyvät tukkanuottasille kesken MM-kisojen palkintojenjakoseremonian, lankeaa kummallekin tuomioksi elinikäinen porttikielto luistelukisoihin. Rappiolle ajautuva Jazz ja ottoisänsä hylkäämä Jimmy lyövät hynttyyt yhteen kun ilmenee, että he voivat palata jäälle pariluistelun merkeissä. Kovimpana vastuksenaan kaksikolla on katala sisaruspari (Will Arnett & Amy Poehler), joka värvää viattoman siskonsa (Jenna Fischer) vakoilemaan Jimmyn ja Jazzin harjoittelua.
Kun katsoin viimeksi urheiluaiheisen komedian, kyeessä oli polttopalloaiheinen Dodgeball. Koska tuo elokuva oli minulle pienoinen pettymys, en pitänyt odotuksia erityisen korkealla elokuvassa näytelleen, sinänsä pitämäni Ben Stillerin tuottaman Blades of Gloryn suhteen. Will Ferrell ei ole viime vuosina ollut ihan parhaassa vedossa, enkä ollut nähnyt Jon Hederiä sitten Napoleon Dynamiten, jossa hänet nähtiin pääroolissa.
Blades of Glory osoittautuikin positiiviseksi yllätykseksi, ja se on sanalla sanoen hassu. Taitoluistelukuvioista revitään rutkasti huumoria. Reilusti yli vedetty, realismin ikkunasta ulos heittävä showmeininki jaksaa naurattaa. Jäällä elvistelevä Ferrell on todella hupaisa näky, ja hyvää työtä tekevää Hederiä katsoessa miehen Napoleon-rooli unohtuu tyystin. Vitsit toimivat useimmiten, eikä urheiluelokuvien kliseet lahjakkaasti kierrättävä elokuva luisu alapäähuumorin puolelle. Ihan perheen pienimmille tämä yhden elokuvahistorian hauskimmista dekapitaatiokohtauksista sisältävä komedia ei kuitenkaan ole. Arnett ja Poehler vetävät pahisroolinsa hauskasti, ja The Officen jenkkiversiosta tuttu Fischer on tässä erittäin sympaattinen Jimmyn ihastuksena. En ole ikinä ollut urheiluaiheisten elokuvien erityinen fani, mutta Blades of Gloryn tulen katsomaan mieluusti toistamiseenkin.
