(Island Universal)
Älä anna nimen johtaa harhaan. Black Rebel Motorcycle Club ei koostu parrakkaista prätkäharrastajista, vaan kolmesta ripakinttuisesta pörrötukasta.
Yhtye toki luottaa pukeutumisessaan mustaan nahkaan, ja ainakin rumpali Nick Jagon kansalaisluottamuksenkin kanssa on tiettävästi vähän niin ja näin.
BRMC:n vääntämä kitararock on tosiaan lähempänä itärannikon ja New Yorkin dekadenssia kuin sen synnyinseutujen Kalifornian auringonpaistetta. Bändin edellinen albumi Howl oli koukkaus perinteisen folkin suuntaan, mutta nyt se palailee erinomaisen esikoislevynsä viitoittamalle tielle kuulostaen itsevarmalta ja vaaralliselta.
Sen minkä motskarijengi on tinkinyt jalostetusta alakulostaan, se voittaa energiassa ja melodioissa. Baby 81 starttaa verevällä bluesrockilla Took Out A Loan, joka saavuttaa kitarasoolon tultaessa hallitun kaaoksen. Tehokkaasti suriseva Weapon of Choise on ilmetty klubihitti, mutta Need Some Airissa yhtye ajaa jo metsään pyrkiessään mukaan diskopunk-trendiin.
Komeilla kertosäkeillä varustetut singlet tuovat uutta yleisöä, mutta parasta bändissä on läpitunkematon kitaramuuri ja keskitempossa raahustavat, pitkiin jameihin taipuvaiset kappaleet. Laulaja-basisti Robert Levon Been tuo oikein raukeasti naukaistessaan mieleen nuoren Lou Reedin.
Sanoitukset, kuten Berlinin vaivoin hahmotettava hokema: "Suicide's easy. What happened to the revolution" eivät ole mitään sonetteja, vaan ikiaikaista rock'n'roll-mytologiaa. Hoilaa siis vain mukana, veivaa ilmakitaraa, äläkä vaivaa liikaa päätäsi.
teksti: Mikko Rita