USA 2007. Ohjaus: Chris Noonan. Käsikirjoitus: Richard E. Maltby Jr. Tuotanto: David Kirschner, Mike Medavoy, Arnold Messer, Corey Sienega, David Thwaites. Kuvaus: Chris Seager. Leikkaus: Robin Sales. Musiikki: Nigel Westlake. Pääosissa: Renée Zellweger, Ewan McGregor, Emily Watson, Bill Paterson, Barbara Flynn, Lloyd Owen, Lucy Boynton. Kesto: 92 min
Beatrix Potter (1866–1943) eli aikana, jolloin asemaltaan etuoikeutetunkin naisen osa oli varsin kapea. Poikien porskuttaessa tytöt kasvatettiin kuuliaisiksi vaimoiksi ja kodin hengettäriksi, joiden ei tullut vaivata päätään taloudenhoitoa monimutkaisemmilla asioilla. Neiti Potter ei suostunut moiseen muottiin, vaan hän menestyi sekä kirjailijana että tiedenaisena.
Chris Noonanin elämäkertaelokuva Beatrix Potter – taiteilijaelämää on kiusallisen suppea tulkinta kiinnostavasta historiallisesta henkilöstä. Babe-possua ohjannut Noonan ja käsikirjoittaja Richard E. Maltby Jr. saavat hämmästyttävän vähän irti päähenkilöstä, jonka Petteri Kaniinista, Rosiina Ankkasesta ja muista eläinystävistä kertovia kuvakirjoja on myyty miljoonia kappaleita ympäri maailmaa ja jonka uraauurtavat mikrobiologiset sienitutkimukset ansaitsivat myös aikalaisten huomion.
Beatrix Potter – taiteilijaelämää on läpeensä romantisoitu näkemys nimihenkilön kirjallisen uran alusta ja rakastumisesta omaan kustantajaan. Pöhöttyneen arkiseksi meikattu Renée Zellweger on paneutunut Beatrix Potterin rooliin tavalla, joka ei ole omiaan herättämään pelkkää ihastusta. Piirroskaniiniensa kanssa kommunikoiva, maneereissaan maaninen Beatrix vaikuttaa paikoin suorastaan kajahtaneelta. Ewan McGregor esittää Norman Warnea, kustantamosuvun kömpelöä kuopusta, joka söpöjen kuvakirjojen ohella retkahtaa myös neiti Potteriin itseensä.
Beatrixin viktoriaanisen vanhakantaiset vanhemmat eivät tahdo sulattaa menestyskirjailijan ja alempiarvoisen liikemiehen aviosuunnitelmia. Kihlaus ei kuitenkaan kaadu ymmärtäväisen isän (Bill Paterson) ja mainiosti änkyrän äidin (Barbara Flynn) sitkeään snobbailuun.
Beatrix Potter – taiteilijaelämää on yhdistelmä peribrittiläistä pukuepookkia ja austenilaista tapainkomediaa. Kun tähän lisätään ripaus taianomaisuutta söpösti animoitujen töpöhäntien ja kaakattajien muodossa, on tunteiden ja niiden tukahduttamisien siirappinen soppa valitettavan valmis. Keitos on mitä ilmeisimmin tarkoitettu koko perheelle, vaikka lasten on vaikea kuvitella jaksavan innostua imelästä aikuisdraamasta. Ohikiitävät animaatiopätkät tuskin kantavat tenavien kiinnostusta kovinkaan pitkälle.
Jos elämä merkitsi Forrest Gumpille yllätyksellistä suklaarasiaa, näyttäytyy Beatrix Potterin henkilökohtainen draama kerrassaan konventionaalisena konvehtikokoelmana, jossa jokainen visuaalinen herkku on kuin viimeiseen päälle koreaan kuoreen kääritty ällömakeinen. Ainoa hahmo, josta löytyy tarinan hempeää ruusureunaa ravistelevaa radikaalisuutta, on Normanin mainio Millie-sisar (Emily Watson), jonka läsnäolo herättää tunkkaisimmankin kohtauksen verrattomaan eloon.
Aliarvioiva, yksiulotteinen ja vääriä vapauksia ottava elämäkertasatu tekee oharit Beatrix Potterille itselleen. Näin monipuolinen persoona olisi ansainnut enemmän kuin mitä Noonan ja Maltby ovat disneymäisellä sokeroinnillaan saaneet aikaiseksi.
Teksti: Outi Heiskanen