Avioliiton yllättävä päättyminen jättää arvet, vaikka uusi onni löytyisikin lopulta. Satu joutui kantamaan yksin vastuun kahdesta lapsestaan, kun aviomies lähti yllättäen.
Joskus erot tapahtuvat yllättäen eikä niihin johtaneista syistä keskustella kumppanin kanssa. Tämän sai huomata Satu*, 45, joka järkyttyi yksitoista vuotta sitten, kun aviomies ei eräänä päivänä tullutkaan kotiinsa työpäivän jälkeen.
– Odotimme lasten kanssa häntä kotiin töistä alkuillasta, mutta hän olikin lähtenyt ensin parille lasilliselle muka työkavereiden kanssa. Kun pari kertaa soitin hänelle, hän ilmoitti että tulee kun tulee, Satu muistelee.
Mies jäi kuitenkin sille tielleen, uuteen kotiin uuden avovaimon kanssa, jonka kanssa tämä oli salaa seurustellut jo puolitoista vuotta. Mies tuli lähtönsä jälkeen kotiin vain allekirjoittamaan eropaperit.
– En kuitenkaan koskaan vienyt niitä eteenpäin. Hän vei eropaperit, kun tämä uusi nainen alkoi odottaa vauvaa.
Ero ei muutenkaan sujunut siististi. Sadun lisäksi myös ex-mies oli tunteidensa kanssa hukassa.
– Sen verran sekaisin ex-mieheni itsekin oli tilanteessa, että hän jatkoi kuitenkin jonkinnäköistä suhdetta minuunkin vielä yli vuoden. Minä tietysti ajattelin hänen vielä välittävän minusta, lopulta luulen syynä olleen syyllisyyden. Kun vihdoin sain katkaistua välit häneen, pääsin pikkuhiljaa jatkamaan omaa elämääni.
Lähipiiri auttoi selviämään
Eroprosessi ei ollut Sadulle missään nimessä helppo, sillä hän kertoo romahtaneensa niin henkisesti kuin fyysisestikin.
– Onneksi äitini ja isoäitini olivat suureksi avuksi lasten hoidossa ja käytännön asioissa. Veljeni auttoi minua taloudellisesti ja osittain hänen avullaan sain asiat hoidettua niin, että pystyimme pitämään kotimme. Minua auttoi myös ystävät ja tuttavat, jotka olivat kokeneet avioeron. Myös silloinen uusi esimieheni oli ihana, kun ei hyväksynyt irtisanoutumistani sillä hetkellä vaan sanoi, että tästä selvitään. Olin pariin otteeseen sairaslomalla, mutta onneksi lääkärini ei kirjoittanut enempää. Hän totesi, ettei siitä tule mitään, että olen kotona ja pyörittelen asioita. Ikusesti kannan siitä huonoa omaatuntoa, että kahdeksanvuotias tyttäreni huolehti siitä, että äiti syö ja nukkuu. Lisäksi hän joutui melkoisesti huolehtimaan juuri ensimmäisen luokan aloittaneesta pikkuveljestään.
