Avioliiton yllättävä loppu: Mies muutti työpäivän jälkeen toisen luo

Joskus erot tapahtuvat yllättäen eikä niihin johtaneista syistä keskustella kumppanin kanssa.Tämän sai huomata Satu*, 45, joka järkyttyi yksitoista vuotta sitten, kun aviomies ei eräänä päivänä tullutkaan kotiinsa työpäivän jälkeen.

– Odotimme lasten kanssa häntä kotiin töistä alkuillasta, mutta hän olikin lähtenyt ensin parille lasilliselle muka työkavereiden kanssa. Kun pari kertaa soitin hänelle, hän ilmoitti että tulee kun tulee, Satu muistelee.

Mies jäi kuitenkin sille tielleen, uuteen kotiin uuden avovaimon kanssa, jonka kanssa tämä oli salaa seurustellut jo puolitoista vuotta. Mies tuli lähtönsä jälkeen kotiin vain allekirjoittamaan eropaperit.

– En kuitenkaan koskaan vienyt niitä eteenpäin. Hän vei eropaperit, kun tämä uusi nainen alkoi odottaa vauvaa.

Ero ei muutenkaan sujunut siististi. Sadun lisäksi myös ex-mies oli tunteidensa kanssa hukassa.

– Sen verran sekaisin ex-mieheni itsekin oli tilanteessa, että hän jatkoi kuitenkin jonkinnäköistä suhdetta minuunkin vielä yli vuoden. Minä tietysti ajattelin hänen vielä välittävän minusta, lopulta luulen syynä olleen syyllisyyden. Kun vihdoin sain katkaistua välit häneen, pääsin pikkuhiljaa jatkamaan omaa elämääni.

Lähipiiri auttoi selviämään

Eroprosessi ei ollut Sadulle missään nimessä helppo, sillä hän kertoo romahtaneensa niin henkisesti kuin fyysisestikin.

– Onneksi äitini ja isoäitini olivat suureksi avuksi lasten hoidossa ja käytännön asioissa. Veljeni auttoi minua taloudellisesti ja osittain hänen avullaan sain asiat hoidettua niin, että pystyimme pitämään kotimme. Minua auttoi myös ystävät ja tuttavat, jotka olivat kokeneet avioeron. Myös silloinen uusi esimieheni oli ihana, kun ei hyväksynyt irtisanoutumistani sillä hetkellä vaan sanoi, että tästä selvitään. Olin pariin otteeseen sairaslomalla, mutta onneksi lääkärini ei kirjoittanut enempää. Hän totesi, ettei siitä tule mitään, että olen kotona ja pyörittelen asioita. Ikusesti kannan siitä huonoa omaatuntoa, että kahdeksanvuotias tyttäreni huolehti siitä, että äiti syö ja nukkuu. Lisäksi hän joutui melkoisesti huolehtimaan juuri ensimmäisen luokan aloittaneesta pikkuveljestään.

Lapsistaan Satu joutui muutenkin kantamaan huolta, kun ex-mies keskittyi uuteen perheeseensä.

– Järkyttävintä erossa oli se, miten hän hylkäsi silloin lapsensa, jotka olivat olleet hänelle kaikki kaikessa – tai niin ainakin luulin.

Vuosien mittaan välit ex-mieheen ovat kuitenkin muuttuneet asiallisiksi.

– Emme juurikaan olleet tekemisissä ex-mieheni kanssa vuosien aikana. Olen kutsunut hänet lasten rippijuhliin sekä lakkiaisiin aina perheensä kanssa. Koskaan hän ei ole osallistunut kuluihin tai hankintoihin. Nyt kun hän on jälleen eronnut, on hänen asenteensa osallistumisiin hieman muuttunut. Emme ole koskaan kauheasti asioista eron jälkeen riidelleet, koska emme ole hoitaneet lasten asioita yhdessä. Alku oli niin kaoottista aikaa, että siihen mahtui paljon riitelyä ja sovinnon tekoa. Siinä ei ollut mitään järkeä ja hän oli ihan yhtä sekaisin kuin minäkin. Tällä hetkellä pidän häntä jonain tuttavana, en lasteni isänä. Tulemme toimeen, mutta ystäviä emme todellakaan ole, vaikka tuntuu, että hän välillä niin ajatteleekin.

Aina lapset eivät voi välttyä eronneiden vanhempien keskinäiseltä riitelyltä. Satu on kuitenkin osannut hoitaa eron niin, ettei lasten ole tarvinnut kuunnella vanhempiaan puhumassa pahaa toisistaan.

– Lasten tunteista häntä kohtaan en osaa sanoa. En oikeastaan koskaan haukkunut ex-miestäni kenellekään enkä ainakaan lasten aikana koskaan puhunut hänestä negatiivisesti. Silti huomasin, että tyttäreni puolusti häntä todella paljon, vaikka eivät olleet tekemisissä. He ovat nykyään vähän enemmän tekemisissä, mutta eivät kovinkaan läheisiä. Molemmat suhtautuvat hänen tekemisiinsä jotenkin "aikuismaisesti", välillä vähän ihmettelevät touhuja. Uusia sisaruksia kohtaan heillä ei varmaankaan ole kauheasti tunteita, eivät mielestäni ainakaan pidä heitä sisaruksina. Aivan varmasti ero ja sen vastuuttomasti hoidettu jälkihoito ex-mieheni puolelta on jättänyt heihin jälkensä, Satu pohtii.

Uusi suhde kärsii menneisyydestä

Eron jälkeen Sadun oli vaikea luottaa uusiin miehiin. Kevyt laastarisuhde auttoi pääsemään yli kuopatusta avioliitosta, mutta vakavampi suhde vaati jo enemmän työtä.

– Uuden mieheni tapasin noin seitsemän vuotta sitten, ja kesti todella kauan ennen kuin uskalsin päästää hänet lähelleni ja luottaa häneen, varmaan ainakin neljä vuotta. Vieläkin meillä on eri käsitykset yhteisistä asioista, sillä olen todella varovainen enkä halua tulla millään tavalla riippuvaiseksi kenestäkään. Joskus totesinkin, että hän joutuu maksamaan muiden tekemisistä, minkä hän kyllä sanoi olevan välillä raskasta. Asumme vielä eri paikkakunnilla, mutta toivon mukaan saamme yhteisen kodin perustettua muutaman vuoden sisällä, Satu kertoo.

Vaikka ero jätti jälkensä, Satu pystyy nyt ajattelemaan, että oli onnekas päästessään eroon exästään.

– Eron jälkeen pari vuotta oli yhtä helvettiä. Sitä kokemusta en toivoisi pahimmalle vihamiehellenikään. Silloin olin katkera ex-miehelleni siitä, että hän ei antanut minulle mitään mahdollisuutta korjata asioita. Olisi sanonut, että nyt on paha olla, mutta kun sanoi aina, että meillä on kaikki niin hyvin. Hän olisi voinut hoitaa lähtemisen paljon fiksummin ja vastuullisemmin, varsinkin kun ajatellaan lapsia. Nyt olen kuitenkin sitä mieltä, että hyvä kun lähti. Uskon, että olen nyt onnellisempi kuin, jos olisin vieläkin hänen kanssaan. Olen nauttinut vuosista lasten kanssa, kun olen saanut seurata heidän kehittymistään ja elämäänsä. He ovatkin pärjänneet todella hienosti.

Muita eroprosessin kanssa kamppailevia Satu haluaa muistuttaa siitä, että eroon ei kuole, vaikka se siltä aluksi tuntuisikin.

– Sillä hetkellä se ei paljon lohduta, mutta elämällä saattaa olla jotain parempaa tiedossa ja asioiden vaan pitää mennä näin. Rankkojen kokemusten jälkeen osaamme arvostaa eri asioita ja sitä, mitä meillä on.

* Jutussa esiintyvän henkilön nimi on muutettu

LUE MYÖS:

AVA

Kuvat: Shutterstock