Anneli Auerin Murhalesken muistelmat julki – karuja yksityiskohtia murhaepäillyn elämästä

Kuten aikaisemminkin, Auer kiistää kirjassa hyvin jyrkästi häneen kohdistuneet murhaepäilyt.

Hän kertoo kirjassaan elämästään ennen ja jälkeen joulukuun ensimmäistä vuonna 2006, jolloin Jukka S. Lahti murhattiin perheen kotiin Ulvilassa. Kirja alkaa auringon paisteella.

"Entisen elämäni viimeinen täysin onnellinen muisto sijoittuu lokakuun lopulle vuoteen 2006. Taivas on pilvetön. Lämpötila on noin 27 astetta ja perheemme on viikon syyslomalla Teneriffalla."

"Voisi tapahtua kenelle vain"

Auer sanoo, että kirja ei kerro pelkästään hänestä, vaan samankaltainen tragedia voi sattua kenelle tahansa.

"Ihmettelimme molemmat Jukan kanssa outoa ääntä. Jukka nousi ylös katsomaan. Minäkin nousin seisomaan sängyllä ja kurkistin sälekaihdinten välistä. Odotin näkeväni ukkosmyrskyn tai muun vastaavan luonnonilmiön, mutten nähnyt mitään. Sitten kiinnitin huomiota pieniin valonvälähdyksiin ja ajattelin, että ehkä joku oli tullut terassillemme paukuttelemaan uudenvuoden paukkuja pelotellakseen meitä. Takapihan terassi oli seinän takana takkahuoneen vieressä. Käytimme takkahuonetta makuuhuoneena ja sänkymme oli sijoitettu tätä seinää vasten.

Seuraavaksi tajusin, että takkahuoneessa lenteli lasia. Pelästyin ja suojasin silmäni refleksinomaisesti kädelläni, vaikka lasinpalat eivät tulleetkaan ihan sinne asti, missä minä olin. Rytinä jatkui ja olin täydellisen hämmennyksen vallassa. En pystynyt muodostamaan itselleni mitään järkevää selitystä käynnissä olevalle tapahtumalle ennen kuin lopulta havaitsin terassin ovella jotain tummaa ja liikkuvaa. Vasta silloin tajusin, että joku oli tunkeutumassa sisään kotiimme.

Varas, ajattelen. Ja tyhmä varas – eihän meillä ole mitään varastettavaa!"

Näin Auer kuvaa kirjassaan surmayön tapahtumien kulkua. Illan lopputuloksena on edelleen ratkaisematta oleva murha ja Anneli Auerin joutuminen murhaepäillyksi.

Auer on todettu syyttömäksi murhaan. Toisaalta hänet on todettu syylliseksi törkeisiin lapsiin kohdistuneisiin seksuaali- ja väkivaltarikoksiin.

Auer kertoo kirjassan yksityiskohtaisesti myös kuulusteluista ja yrityksistä puhdistaa nimensä. Hän toivoo vielä näkevänsä perusteellisen tutkimuksen, jossa selvitetään, mikä kaikki meni pieleen.

Kirja loppuu tulevaisuuteen.

"Varovaisen toiveikkaana ajattelen, että pahin on nyt kuitenkin ohi. Elämä tulee vielä olemaan hyvää meille kaikille. Ei sellaista kuin ennen, mutta hyvää jollain uudella tavalla."