Oranssi ponnahti julkisuuteen 90-luvun alussa valtaamalla Helsingissä purkutuomion saaneita taloja. Liike oli silloin vielä varsin löyhästi organisoitunut ja tempausten merkitys olikin pääasiassa kiinnittää huomiota nuorten polttavaan asuntopulaan. "Pidettiin vaan hirveetä meteliä, oltiin nuoria ja se oli hauskaa," muistelevat mukana olleet.
Tällaiselle toiminnalle oli kuitenkin todellinen tilaus; ehkä suurempikin kuin alkuunpanijat olivat odottaneet. Hetkessä mukaan tuli laumoittain nuorempaa ja vanhempaa väkeä ja liike levisi ympäri maan. Ensimmäisten parin vuoden aikana Suomessa tehtiin pari-, kolmekymmentä talonvaltausta. Oranssin toimintaryhmiä perustettiin suurimpiin kaupunkeihin ja organisoituminen tuli väistämättä eteen.
Talonvaltauksilla haettiin julkisuutta, ja sitä myös saatiin. Nykyään näyttävät tempaukset ovat jääneet ja keskeiseksi on noussut itse perustoiminta: nuorten asuntotuotanto. Yhteistyökumppaneina ovat nyt vanhat vastapuolet - esimerkiksi Helsingin kaupunki. Helsingissä kiinteistövirasto osoittaa Oranssille kaupungin omistamia mutta oman palvelutuotannon kannalta turhia rakennuksia, jotka järjestö sitten peruskorjaa.
"Oikeastaan työ on aivan samanlaista kuin muillakin asuntotuottajilla: suunnitellaan rahoitus ja ruvetaan töihin. Poikkeavaa on lähinnä hankkeiden yhteisöllisyys ja asukkaiden aktiivisuus." Myös korjaustapa on erilainen - yksittäisen vanhan rakennuksen korjaaminen on käsityövaltaisuutensa ja yksilöllisyytensä vuoksi isolle rakennusyhtiölle kannattamatonta. Oranssi ei pyri taloudelliseen voittoon ja tekeminen on omaehtoista, joten sille se on mahdollista.
Oranssi on edelleen myös mielipideliike. Se suhtautuu kriittisesti asumisen kulutuskulttuuriin ja pyrkii saamaan aikaan päätöksiä muunkinlaisista asuntotuotannon vaihtoehdoista. Pienten asuntotuottajien mahdollisuuksia isojen jaloissa olisi heidän mielestään pyrittävä parantamaan.
Oranssi valitsee asukkaiksi pääasiassa alle 25-vuotiaita nuoria, joiden odotetaan osallistuvan oman asumisensa järjestelyyn. "Koetamme opettaa ihmisiä ottamaan vastuuta omasta asuin- ja elinympäristöstään juuri sen kautta, että he ovat mukana tekemässä peruskorjausta ja suunnittelemassa asumistaan. Silloin suhde asumiseen muodostuu aika erilaiseksi kuin tavallisissa malleissa."