Keväällä saatiin kylpyhuone ja keittiö valmiiksi ja rakennuksen toinen pää siihen kuntoon, että pystyttiin asettumaan taloksi. Alkukesästä Ellen veti vähän henkeä ja piti vapaata myös rakentamisesta, mutta heti heinäkuussa remontti jatkui pakaasihuoneen kunnostamisella ja jatkui edelleen juhlasalin puolelle. Reiskalle ja Arillekin on ehditty miettiä kaikenlaista sopivaa askaretta.
Pakaasihuonetta voisi sanoa tyttömäiseksi, mutta vaikutelma syntyy myös siitä, että Ellen on noudattanut tunnontarkasti vanhoja menetelmiä ja käyttänyt mahdollisuuksien mukaan uudelleen alkuperäiset materiaalit:
– Säilytin vanhat paneelit, vaikka ne ovatkin suoraan sanottuna vähän rumia, Ellen sanoo.
Kokolattiamatto pehmentää akustiikkaa
Hirret pinkopahvitettiin ja tapetoitiin samalla tavalla kuin alun perinkin oli tehty. Oven yläreunan puukaari oli joskus levytetty piiloon jostain kummallisesta syystä. Nyt levytys purettiin ja silmää hivelevän kaunis muoto saatiin esiin.
Juhlasalin lattian kohdalla perinteistä kaavaa ei kuitenkaan noudatettu. Betonilaatan päälle oli ehditty levittää sadan vuoden aikana jos jonkinlaista päällystettä – kaikki historialliset kerrostumat revittiin pois, kunnes jäljelle jäi paljas betonipinta. Ellen halusi lattiaan pehmeän pinnan. Muualla talossa pohjana on puulattia. Ratkaisuksi valittiin kokolattiamatto, joka mukavuutensa lisäksi pehmentää ison, korkean huoneen akustiikkaa.
– Aluksi tarinat 1970-luvun kokolattiamatoista arveluttivat, Ellen myöntää.
– Pölyisiksi allergianaiheuttajiksi niitä moitittiin, mahdottomiksi pitää puhtaana. Kun lähdin tutkimaan asiaa, kävi pian selväksi, että tämän päivän kokolattiamatto on aivan eri asia. Valmistusmenetelmät ja materiaalit ovat muuttuneet täysin. Se on helppo pitää puhtaana ja pesuakin tarvitaan vain joka toinen vuosi.
