USA 2006. Ohjaus: Elizabeth Allen. Käsikirjoitus: John Quaintance ja Jessica Bender – Alice Hoffmanin romaanista. Tuotanto: Susan Cartsonis. Kuvaus: Brian J. Breheny. Leikkaus: Jane Moran. Musiikki: David Hirschfelder. Pääosissa: Emma Roberts, Joanna "JoJo" Levesque, Sara Paxton, Jake McDorman, Arielle Kebbel. Kesto: 104 min.
Tällaistako soopaa nuorille tytöille tarjotaan? Ja vielä naistekijöiden toimesta? 12-vuotiaille neitokaisille suunnattu merenneitosatu on kliseinen ja tylsä teiniromanssi.
Akvamariini (Sara Paxton) on pirtsakka tyttöeväkäs, joka huuhtoutuu epähuomiossa uimarannan polskuttelualtaaseen. Akva on paossa isäänsä, meren valtiasta, joka tahtoo tyttären astuvan järkiavioliittoon tympeän kalmarin kanssa. Omapäinen merenneito haluaa silti uskoa rakkauteen, minkä etsimisessä häntä auttavat kaksi ujoa esiteiniä, parhaat ystävykset Hayley (JoJo) ja Claire (Emma Roberts).
Uimarannan komeaan hengenpelastajaan, Raymondiin (Jake McDorman), ihastuneet tytöt luopuvat omasta pihkaantumisestaan Akvan hyväksi. "Akva ja Raymond yhteen soppii", päättää kaksikko, jolla on myös oma lehmä ojassa: merenneitoa auttavien toiveet toteutetaan. Kesä on lopussa ja Hayley joutuu pian muuttamaan Australiaan äidin uuden työpaikan takia. Kenties Akva voisi auttaa tyttöä jäämään Amerikkaan? Näin kaverusten ei tarvitsisi ikinä erota toisistaan.
Aquamarine on ennalta arvattava hömppäkomedia teinien parisuhdepeleistä maailmassa, jossa nuoret tytöt ammentavat rakkauden salaisuuksia kiiltäväpintaisten meikkilehtien sinäminä-filosofiasta. Tytöt juonivat, asettelevat ansoja, joihin lihaksiaan pullistelevat nuorukaiset lankeavat jos ovat langetakseen. Sydänsuruja voi tarpeen vaatiessa lääkitä shoppailulla ja kosmetiikalla. Rikkailla ei ole moraalia, ei ainakaan rikkailla tyttölapsilla, jotka ovat immuuneja naaraiden keskinäiselle solidaarisuudelle jopa omissa ympyröissään.
Ei siis mitään uutta auringon alla. Tytöt ovat Venuksesta ja pojat Marsista -ajattelulla on myyty tarpeetonta tavaraa kautta aikojen, miksei sitten tätäkin deittisekoilua. Ripaus Tuhkimoa kuorruttaa aina kivasti, kun kerran on tyttöjen jutusta kysymys. Poikia tätä elokuvaa tuskin saa katsomaan edes aseella uhaten. Valkokankaalta leffa ei tosin kannattaisi katsoa yhtään kenenkään, joten todennäköisintä on, että asenteellinen Aquamarine löytää tiensä tyttöbestisten pyjamajuhliin parhaiten vuokra-dvd:n muodossa.