Antti Heikkilästä kuoriutui lääketieteen toisinajattelija jo opiskeluaikoina. Studio55.fin vakiovieras valottaa haastattelussa omaa taustaansa.
Antti Heikkilä opiskeli lääkäriksi Helsingin yliopistossa. 1960-luvulla lääketieteen opiskelijat passitettiin jo varhaisessa vaiheessa harjoittelemaan teorian muuttamista käytäntöön todellisten töiden parissa.
Lisenssinsä Heikkilä vastaanotti vuonna 1973, mutta töitä hän teki jo vuodesta 1969 eteenpäin.
− Tein yleislääkärin hommia ja toimin myös apulaiskirurgina. Kun Suomeen perustettiin 1970-luvun alussa ensimmäinen lääkäriambulanssi, olin siinä pomona vuoden. Sain töistä laajan kokemuksen, Heikkilä kertaa.
Heikkilä koki jo opiskeluaikoina, ettei lääketieteessä ole mitään logiikkaa; lukuun ottamatta kirurgiaa. Kirurgiaan Heikkilä lopulta myös erikoistui. Myöhemmin hän laajensi osaamista ortopedian puolelle.
− Kirurgia oli ainoa osa-alue, jossa oli selkeä logiikka ja jossa tunsin tekeväni jotain hyvää. Tunne on jatkunut tähän päivään asti.
80 tuntia töitä viikossa
Sittemmin Heikkilä on ehtinyt harjoittaa lääkärin ammattia jo 40 vuotta, pääosin Helsingissä. Tutuiksi ovat tulleet niin Maria, Meilahti kuin Töölön sairaalakin.
− Minua on aina kiinnostanut oppia uusia taitoja. Kirurgiassa pystyy näyttämään, mitä osaa ja mitä ei, Heikkilä sanoo.
Pitkän linjan ammattilainen muistuttaa, että yliopisto on lääkärille vasta pintasilaus. Todellinen oppi tulee kentältä.
− Uran alkutaipaleella päivystin vuosia siten, että normaalin työpäivän lisäksi tuli koko yön päivystys ja sitten vielä seuraavan päivän. Ahnehdin päivystyksiä, ja niitä kertyi keskimäärin kymmenen kuukaudessa, joten viikkotunnit venyivät noin 80 tunnin mittaisiksi
Hallintotyö tai tutkimus, jolla haetaan meriittejä, eivät käytännön tekijää kiinnosta. Tutkijat eivät ylipäätään kirvoita Heikkilältä ylistyssanoja. Teoreettisella höpinällä ja käytännöllä on lääketieteessä tärkeä ero.
− Tutkijat sanovat suureen ääneen, että asiat ovat näin, vaikka he eivät ole koskaan tehneet lääkärin töitä. Tässä on ero niin sanottujen tutkijoiden ja käytännön lääkäreiden välillä. Toiseksi mainittu oppii näkemään todellisuuden ihan eri tavalla.
"Osaan puolustaa itseäni"
Antti Heikkilä on profiloitunut vuosien varrella ammattiosaamisensa ohessa henkilöksi, joka kyseenalaistaa monia vallitsevia terveyteen liittyviä ohjeita ja käsityksiä. Heikkilä puhuttelee kritiikissään kohteita niiden oikeilla nimillä aina lääketehtaita ja terveysalan instituutioita myöten.
Kaikki eivät katso toisinajattelijaa hyvällä, mutta se ei Heikkilää lannistaa.
− Minulle on sanottu jo kouluajoista, että Heikkilä, turpa kiinni. Ainahan kritiikkiä tulee, mutta osaan puolustaa itseäni, ja teen sen asialla. Aina löytyy tietoa, millä voin perustella argumenttini, Heikkilä toteaa tyynesti.
Ilmapiiri on ylipäätään vuosien saatossa muuttunut suotuisammaksi, erityisesti median suhteen. Enää ei ole asioita, joista ei saa puhua.
Vapaasta tiedonsaannista hyötyy ennen kaikkea kansa.
− Saan valtavasti positiivista palautetta ihmisiltä, jotka ovat muuttaneet elämänsä kuunneltuaan ohjeitani.
Studio55/Jenni Kokkonen