Diagnoosi Parkinsonin taudista muutti Ansan, 67, elämän ja pakotti hänet luopumaan tärkeästä työstä. Ihmisten asenteet estivät häntä kuitenkin kertomasta sairaudestaan.
Kaatuminen apteekin edessä sai Ansan havahtumaan. Hän oli ollut nousemassa apteekkiin vieviä portaita ylös, kunnes kaatui yhtäkkiä vatsalleen. Oli vuosi 2000. Ansa oli kärsinyt usein huimauksesta, muttei ollut osannut yhdistää sitä mihinkään.
– Olin ällikällä lyöty, että mistä tämä johtuu?
Kaatumisen johdosta hän hakeutui lääkäriin, joka puolestaan teki lähetteen eteenpäin Turun kaupunginsairaalan neurologille. Aika järjestyi vasta puoli vuotta myöhemmin.
Lääkäri kehotti edessään istunutta Ansaa nousemaan ylös, kävelemään ovelle ja takaisin. Ansa totteli ja lääkäri totesi ykskantaan, että tämä sairastaa Parkinsonin tautia.
– Minä purskahdin itkuun. Se oli välitön reaktio. Hän sitten sanoi, että älä itke, se ei lyhennä elämän pituutta. Mutta se, mitä hän ei kertonut, on, että se tekee helvetillisen elämästä sen jälkeen, kun se sairaus alkaa näkyä.
Harhaluuloja tarttuvuudesta
Moni on kuullut Parkinsonin taudista, mutta harvalle tämä liikesairaus ja sen vaikutukset ovat todella tuttuja. Ansa kertoo, että hänkään ei aluksi tiennyt sairaudesta muuta kuin että se on neurologinen. Tietämättömyys lisää myös Parkinsonin kohdalla ennakkoajatuksia ja harhaluuloja.
– Ihmiset ajattelevat, että se on tarttuva tauti, vielä 2000-luvulla, Ansa sanoo.
Todellisuudessa Parkinsonin tauti on parantumaton ja etenevä neurologinen sairaus, jossa keskiaivojen mustatumakkeen dopamiinia tuottavat hermosolut tuhoutuvat vähitellen. Sairaus ei tartu, mutta se saattaa olla perinnöllinen.
Myös Ansan edesmennyt äiti saattoi sairastaa Parkinsonia, mutta varmuutta tästä ei ole.
– Olen huomannut vuosien aikana, että hänellä oli samanlaisia oireita kuin minulla. Se mahdollisuus on, että hänellä oli Parkinsonin tauti ja se on diagnosoitu väärin.
