43-vuotias Tomi ei ollut koskaan nähnyt isäänsä, eikä tiennyt tästä muuta kuin nimen. Siitä syystä lapsenlapsillakaan ei ole ollut isoisää; isän isää – ei ennen kuin nyt, kun äidin puolen mummi päätti selvittää sukupuun puuttuvan palasen.
Koska perinteiset keinot eivät tuottaneet tulosta, Annikka-mummi otti käyttöön dna-testauksen.
Kävi hyvä tuuri, sillä Annikan lapsenlapselle tulleen dna-osuman ja perinteisen sukututkimuksen yhdistelmällä löytyi johtolanka, jota kautta saatiin selville, kuka isoisä todennäköisesti olisi.
MTV Oy Dna-testin tulos vahvisti Pekan, 63, epäilykset todeksi: "Jo lapsena mietin, ettei hän ole isäni"
Annikka seisoi puhelin tärisevissä käsissään. Kohta hän soittaisi miehelle, ja kertoisi tämän ehkä olevan Tomin isä ja samalla lasten isoisä. Miten tällaisen asian voi edes esittää?
Hän antoi puhelimen hälyttää, kunnes Tarmo vastasi.
– Minulla olisi tällaista arkaluontoista asiaa, olisiko sinulla pikkuisen aikaa? Annikka aloitti.
– Olen etsimässä isoisää lapsenlapsilleni, ja sinä olet ehdokas numero yksi.
Puhelimen toisessa päässä oli Ruotsista Suomeen joitakin vuosia sitten muuttanut Tarmo, joka innostui kuulemastaan. Annikka kertoi Tarmolle Tomin äidin nimen – naisen, joka oli synnyttänyt Tarmon lapsen.
Kilkattaako tämä nimi (Tomin äidin nimi) sinulla mitään kelloja, hän kysyi.
– Voi, me olimme kihloissa! Tarmo huudahti.
Selvisi, että Tarmo oli vuosien saatossa useasti yrittänyt etsiä poikaansa. Koska isyyttä ei koskaan oltu vahvistettu, hän ei saanut mitään tietoja Tomista. Hän oli hyvin nuori Tomin syntyessä, juuri täyttänyt 18, ja parisuhde Tomin äidin kanssa oli kariutunut.
Vappuna tapaamaan perhettä
Tarmon kanssa juteltuaan jälkeen Annikka näppäili seuraavan puhelun Tomille, joka on hänen tyttärensä ex-mies.
Dna-testi tehtiin Tomin lapselle, koska Tomi ei itse ollut enää epäonnistumisten jälkeen kiinnostunut etsimään isäänsä. Ja hämmentynythän hän oli, kun Annikka oli hänen oikean isänsä löytänyt.
DNA-testaus
Sukujuurten etsiminen dna-testauksen myötä on yleistynyt maailmalla. Annikka on töissä MyHeritage-yrityksessä, jonka testit tulivat Suomen markkinoille marraskuussa 2016.
Suomi DNA -projekti puolestaan auttaa suomalaisia löytämään juuriaan. Pääset lukemaan lisää täältä.
– Tomi oli väsynyt pitkän työvuoron jälkeen ja tuhahti minulle: Olen 43 vuotta elänyt ilman isää, joten ehkä elän loputkin.
Mutta Annikka antoi kuitenkin päättäväisesti isä-Tarmon numeron ja pyysi Tomia miettimään rauhassa.
– Ja olihan hän jo samana päivänä isälleen soittanutkin; nyt he ovat jo tavanneet, ja vappuna Tarmo on tietääkseni menossa perheen luokse.
Ja yhdennäköisyys, se on hämmästyttävä Tomin ja Tarmo-isän välillä.
– Sanoinkin Tomille, että tuon näköinen olet sitten isona miehenä, Annikka nauraa.
Lapsenlapset ovat ottaneet tiedon uudesta isoisästään vastaan tyypilliseen teini-ikäisten tapaan: toinen virkkoi vain aijaa ja toinen kyseli pari lausetta lisää.
– Nuorempi oli luonani tekemässä läksyjä, ja hänen mielestään tämä on sellainen jännä juttu. Varmaankin reaktiot muuttavat muotoaan sitten, kun he pääsevät paremmin tutustumaan omaan isoisäänsä. Tilanne ei ole kenellekään helppo, ja varmasti torjutuksi tulemisen pelko näissä tilanteissa kummittelee päällimmäisenä.
Perintönä sukupuut lapsenlapsille
Annikka on tyytyväinen. Hän on rakentanut sukupuuta harrastuksenaan vuodesta 2006 saakka tarkoituksenaan koota lapsenlapsille kattavat sukupuut perinnöksi. Nyt on yksi mutka taas ratkaistu.
– Etsin alkuvuosina netistä sukupuuohjelmaa ja löysin MyHeritagen. Yritys oli nuori, ja suomennoksissa oli paljon virheitä sekä tietokoneohjelmalla tehtyjä käännöksiä. Kysyin asiasta ja pian olinkin heidän vapaaehtoisena kääntäjänään auttamassa muita suomalaisia sukututkijoita; sitä työtä olen nyt tehnyt 12 vuotta, kertoo 69-vuotias Annikka.
Nykyään Annikka tekee yritykselle myös paljon muutakin, sillä hän on firman maavastaava. Nyt yritys sponsoroi Tomille ja Tarmo-isälle dna-testit, jotta isyys saadaan mahdollisesti sitä kautta vielä vahvistettua.
Viisitoista lastenlasta
Puuhaa riittää muutenkin, ja lapsenlapsia pyörii ympärillä useita.
– Odotas, montakohan niitä onkaan? Avaan sukupuun ja varmistan, Annikka nauraa ja laskee yhteen biologiset - ja bonuslapset.
– Viisitoista bonusten kanssa, hän iloitsee.
Hän pitää tärkeänä, että lapsetkin oppivat tuntemaan juurensa. Yhdellä lapsenlapsista, syksyllä koulunsa aloittavalla tyttärentyttärellä, on seinällään mummin lahjoittama sukupuujuliste, jossa on hänen juurensa sekä äidin että isän puolelta aina 1600-luvulta lähtien.
– Ja usein lapsenlapset sanovat, että kerro mummi taas niitä juttujas.