Annan ainoa raskaus päättyi kohtukuolemaan – lapsihaaveet vaihtuivat lopulta onnelliseen lapsettomuuteen: "Äitiys ei ole kaikki kaikessa" | MTV Uutiset
Annan ainoa raskaus päättyi kohtukuolemaan – lapsihaaveet vaihtuivat lopulta onnelliseen lapsettomuuteen: "Äitiys ei ole kaikki kaikessa"
Kun Annan ainokainen kuoli ennen syntymäänsä, äidistä tuntui, ettei hän selviäisi ikinä. Kuvituskuva.
Julkaistu 11.03.2018 08:58
Petra Sundell
petra.sundell@mtv.fi
36. raskausviikolla Annan raskaus päättyi kohtukuolemaan. Äitiyshaaveistaan huolimatta Anna ei enää koskaan tullut uudestaan raskaaksi. Lapsettomuus on kuitenkin muuttunut ajan saatossa siedettäväksi, vaikka suru ei ole kadonnut minnekään.
Anna oli aina haaveillut äitiydestä. Vuonna 2010 alkanut vahinkoraskaus olikin naiselle iloinen yllätys. Kumppaninsa kanssa hän ei ollut vielä ehtinyt olemaan montaa vuotta yhdessä, mutta abortti ei olisi tullut Annalle mieleenkään. Myös mies halusi pitää lapsen ja odotusaika alkoi.
Raskaus ei kuitenkaan sujunut aivan normaalisti.
– Ei voi sanoa, että raskaus olisi ollut sieltä helpoimmasta päästä. Ensimmäiset kolme kuukautta vuosin tuntemattomasta syystä verta. Minulla oli myös tosi kovaa pahoinvointia ja kovia vatsakipukohtauksia, Anna kertoo.
– Keskiraskaus sujui hyvin, mutta sitten viikolla 29 huomattiin, että oli liikalapsivetisyyttä.
Liikalapsivetisyys voi lisätä ennenaikaisen synnyttämisen riskiä, ja Annalle tehtiinkin useita lapsivedenpoistoja.
"Minulle ei ollut itsestäänselvää, että meille tulee vauva"
Keskiraskauden tienoilla tuleva äiti pystyi jo paikoitellen nauttimaan odotuksesta, mutta pelko seurasi koko ajan takaraivossa.
– Vauvaryhmässä, jossa olin, oli tapahtunut pari kohtukuolemaa aikaisemmin. Sekin jo herätti sellaisen ajatuksen, että se voi sattua kenelle vain. Minulle ei ollut missään vaiheessa itsestäänselvää, että meille tulee vauva elokuussa, Anna kertoo.
Lääkärit eivät kuitenkaan varoitelleet, että mitään kävisi.
– Yritin itsekin elää sillä tavalla, ettei mitään pahaa tapahtuisi ja hankimme vauvakamoja. Pelko varjosti silti koko ajan.
Annalla oli todettu vauvana harvinainen pohjukaissuolen epämuodostuma, joka todettiin myös tyttärellä. Raskauden sujumisen lisäksi tulevaa äitiä pelotti myös se, että pieni vauva joutuisi synnyttyään leikkaukseen.
– Se herätti myös katkeruutta, ettei miksi ei voinut olla normaali raskaus ja miksi juuri minulle käy näin, Anna kertoo.
"Romahdin siinä hetkessä"
Annan ollessa 36. raskausviikolla hänelle tuli tukala olo ja supistelut alkoivat. Päivityksessä lääkäri määräsi supistuksenestolääkkeet ja Anna otettiin osastolle.
Seuraavana päivänä yhdeksän aikaan aamulla Anna tunsi viimeisen kerran lapsensa potkut. Myöhemmin päivällä rutiinikäyrää ottaessa sydänääniä ei enää löytynyt.
Kohtukuolemasta on kyse silloin, kun sikiö kuolee raskauden tai synnytyksen aikana yli 22-viikkoisena tai yli 500 grammaa painavana. Joka vuosi Suomessa noin 200 perhettä menettää lapsensa kohtukuoleman seurauksena.
– Kätilöt eivät tietenkään voineet sanoa sitä, mutta jotenkin minä jo tiesin. Päivystäjä sitten totesi, ettei sydänkäyrää enää löydy. Kyllä minä romahdin siinä hetkessä, Anna muistelee.
– Olin ihan täysin shokissa, surullinen ja hätääntynyt. Oli sellainen fiilis, etten tule selviämään tästä ikinä. Mietin vain, että miksi? Tunsin itseni epäonnistuneeksi. Tunsin, että kroppa oli pettänyt minut: Se ei pystynyt siihen, mitä sen olisi pitänyt tehdä.
– Hysteerisenä pyysin lääkäreitä soittamaan vanhemmilleni ja silloiselle kumppanilleni, en pystynyt itse kertomaan heille niin kauheaa asiaa. Olin niin shokissa, etten muista kaikkia viestejä, joita lähetin ystävilleni, Anna kertoo.
"Kaunis, pieni tummatukkainen tyttö"
Kohtukuoleman syynä oli todennäköisesti istukan suonikalvon ja lapsiveden infektio, josta seurasi hapen puute. Tyttö todettiin kuolleeksi sunnuntaina, ja maanantaina illalla käynnistettiin synnytys.
– Se oli kaiken kaikkiaan todella raskas kokemus. Kärsin kovia kipuja ja minulla nousi todella kova kuume, tulehdusarvot olivat taivaissa, Anna toteaa.
Vasta tiistaina myöhemmin iltapäivällä lapsi syntyi, lähes vuorokauden kestäneen synnytyksen jälkeen. Painoa pienellä tytöllä oli 2 kiloa ja sata grammaa, pituutta 50 senttimetriä.
– Kaunis, pieni tummatukkainen tyttö, liikuttunut Anna kuvailee.
Anna pyysi isäänsä keräämään kaikki lapseen viittaavat esineet pois kotoa, sillä hän ei halunnut minkään muistuttavan häntä menetyksestä.
Shutterstock
Sairaalassa Annan, tämän kumppanin ja kätilön läsnä ollessa järjestettiin pieni hyvästelytilaisuus vauvalle. Vanhemmat saivat pitää tyttöä sylissään, Anna korjaili tämän hiuksia ja lapsesta kerättiin viimeiset muistot.
– Siinä tilanteessa itkusta ei meinannut tulla loppua. Kätilö otti kuvia, ja saimme muistoksi käden- ja jalanjäljen sekä hiustupsun. Ne ovat itselle vieläkin aivan kultaakin kalliimmat, Anna toteaa.
"Ei vanhemman pitäisi ikinä joutua omaa lastaan hautaamaan"
Surun ja menetyksen käsittelyssä Annaa on auttanut vertaistuki ja psykologille jutteleminen. Aika myös auttaa.
Yleisempiä kohtukuoleman syitä ovat:
Infektiot
Istukan toiminnan häiriöt
Napanuorakomplikaatiot
Vauvan sairaudet tai epämuodostumat
Verenvuoto istukan tai napanuoran suonista
Veritulpat ja veren hyytymishäiriöt
Yliaikaisuus
90 prosentissa tapauksista kohtukuoleman syy selviää.
– Mitä pidemmälle aika kuluu, niin se on tavallaan ihan luonnollista, että se kokemus muuttuu koko ajan epätodellisemmaksi. Suru pysyy kuitenkin mukana aina tietyllä tavalla. Ei tästä ikinä täysin kokonaan selviä, eikä pidäkään. Ei vanhemman pitäisi ikinä joutua omaa lastaan hautaamaan.
Ajan kanssa Anna kertoo, että raskausajasta ja synnytyksestä on noussut myös hyviä ja kauniita muistoja. Ajatus kohtukuolemasta alkaa olla jo takaa-alalla, mutta edelleen varsinkin äitienpäivät, lapsen syntymäpäivä ja joulut ovat Annalle vaikeita.
– Ennen kaikkea toipumisessa auttaa se, että hyväksyy ja kohtaa ne tunteet, eikä väkisin yritä pärjätä ja pyristellä niitä vastaan, Anna muistuttaa.
Parisuhde kariutui, vauvahaave säilyi
Annan haave äitiydestä ei kuitenkaan kadonnut kohtukuoleman jälkeen mihinkään.
– Totta kai se herätti ensin tarpeen, että haluaisin tulla raskaaksi pian uudestaan, hän sanoo.
Parisuhde kuitenkin kariutui kohtukuolemaan. Anna ja kumppani huomasivat, että lapsen saannin lisäksi heillä ei ollut enää mitään yhteistä. Puoli vuotta tapahtuman jälkeen suhde päättyi eroon.
– Olemme puhuneet nyt kuitenkin monen vuoden jälkeen asiat selviksi ja on pyydetty ja annettu anteeksi. Olen todella onnellinen hänen puolestaan, että hänellä on nykyisen vaimon kanssa kaksi lasta ja hän on saanut sellaisen kokemuksen, Anna kertoo.
Seuraavan kumppanin kanssa Anna yritti myös saada lasta, mutta raskaus ei vain alkanut. Pariskunta kävi myös selvittämässä lapsettomuuden syytä, mutta mitään ei löydetty. Sekin suhde päättyi eroon.
"Se tuntui todella pahalta"
Myöhemmin lapsettomuudelle epäiltiin syyksi Annan vatsaontelon kiinnikkeistä tilaa.
Terveyskirjaston mukaan kiinnikkeitä muodostuu vatsaan leikkauksen jälkeen samaan tapaan kuin haavaan syntyy arpi. Kiinnikkeet voivat kuitenkin aiheuttaa suolitukoksia, hedelmättömyyttä ja todennäköisesti myös kroonista vatsakipua.
Shutterstock
– Se, etten tullut raskaaksi, tuntui todella pahalta. Kun suhde päättyi eroon, aloin vihdoin ensi kertaa prosessoida asiaa ja miettiä, että on minulla paljon muitakin hyviä asioita elämässä, elämässä on niin paljon muutakin sisältöä. Äitiys ei ole kaikki kaikessa eikä se tee minusta vähemmän naista, vaikka en niin sanotusti ole ”oikea äiti”. Äidiksi tosin itseni kyllä miellän, Anna selittää.
– Mietin myös, että kestäisikö mielenterveyteni uutta raskautta, kun on tuollainen kokemus taustalla.
Pari vuotta sitten Anna tapasi nykyisen kumppaninsa, josta on tulossa myös aviomies tämän vuoden puolella.
– Hänen kanssaan puhuimme, ja kumpikaan meistä ei välttämättä halua omia lapsia. Meillä on muutenkin hyvä olla ja olemme onnellisia. Sekin lisää sitä, ettei millään tavalla biologinen kello enää tikitä, Anna selittää.
– Molemmat olemme todella perhekeskeisiä ihmisiä. Meistä on mukavaa viettää aikaa miehen sisarusten lasten kanssa, he riittävät meille. Sekin on auttanut hirveästi, että meillä myös ihana pieni rescue-koira Kyprokselta.
"Olisin onnellinen, jos joskus kävisi niin..."
Aiemmin lapsettomuus teki Annan surulliseksi, mutta nyt lapsettomuudesta on tullut vapaaehtoista ja onnellista. Enää Annasta ei ole kamala asia, jos raskaustesti ei ikinä näytä plussaa.
Adoptioita pariskunta ei ole miettinyt, mutta tukiperhetoimintaa he ovat harkinneet. Oman lapsen hankkimista ei olla täysin suljettu pois.
– Olisin onnellinen, jos joskus kävisi niin, että tulisin raskaaksi, ja saisin lapsen kotiin asti, mutta olen onnellinen tälläkin hetkellä, Anna kertoo.
Anna esiintyy omasta toiveestaan vain etunimellään.
