Iso-Britannia 2012. Ohjaus: Joe Wright. Käsikirjoitus: Tom Stoppard – Leo Tolstoin romaanista. Tuotanto: Tim Bevan, Paula Webster. Kuvaus: Seamus McGarvey. Leikkaus: Melanie Oliver. Musiikki: Dario Marianelli. Pääosissa: Keira Knightley, Aaron Taylor-Johnson, Jude Law, Matthew Mcfadyen, Kelly Macdonald, Alicia Vikander, Domhnall Gleeson. Kesto: 129 min.
Leo Tolstoin kuuluisin romaani alkaa toteamuksella perheistä. “Kaikki onnelliset perheet ovat toistensa kaltaisia, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan” lukeutuu kirjallisuushistorian kuuluisimpiin lausahduksiin, mutta samaa mieltä siitä ei tarvitse kirjailijan kanssa olla.
Eri linjoilla ovat myös brittiohjaaja Joe Wright ja käsikirjoittaja Tom Stoppard, joiden yhteistyön tuloksena on syntynyt juovuttava näkemys tragediasta Anna Karenina (2012). Wright, joka muistetaan elokuvista Ylpeys ja ennakkoluulo (Pride and Prejudice, 2004) ja Sovitus (Atonement, 2007), ei tuota pettymystä nytkään. Tällä kertaa ohjaaja ei tosin ole pysytellyt yhtä uskollisena alkuperäisteokselle kuin Jane Austenin ja Ian McEwanin romaanien kohdalla tapahtui.
Intohimo, rakkaus, velvollisuus ja naisen asema nousevat Anna Kareninan keskeisiksi teemoiksi. Hekuma lävistää nimihenkilön kohtalokkaasti, kun Annan (huikea, maaninen Keira Knightley) levoton sielu kurkottaa kohti hurmaavan häilyvää Vronskia (Aaron Taylor-Johnson) kuin aurinkoa.
Avioliitto turvallisen mutta tylsän Kareninin (Jude Law uransa jäykimmässä roolissa) kanssa saa väistyä, samoin perhe-elämä rakkaan Sergei-pojan äitinä. Anna valitsee tietoisesti väärin, mikä langettaa hänelle julkisen tuomion. Annan huikentelevaa veljeä, Stivaa (mainio Matthew Macfadyen), samat säännöt eivät sido.
Brittiproduktio Tolstoin omasta ajasta ja siinä esiintyneestä julmasta kaksinaismoraalista on hulppea viimeistä piirtoa myöten. Wright tiimeineen etäännyttää ja tyylittelee, estetisoi ja yliampuu. Lopputulos on ihastuttavan poikkeuksellinen ja jopa hätkähdyttävä.