USA 1998. Ohjaus ja kuvaus: Tony Kaye. Käsikirjoitus: David McKenna. Leikkaus: Jerry Greenberg, Alan Heim. Lavastus: Jon Gary Steele. Musiikki: Anne Dudley. Tuotanto: John Morrissey. Pääosissa: Edward Norton, Edward Furlong, Avery Brooks, Beverly D´Angelo, Fairuza Balk, Jennifer Lien, Stacy Keach, Ethan Suplee. Kesto: 120 min.

Yhteiskunnallisesti kantaaottavia elokuvia on vaikea tehdä.Toisaalla on vaara päätyä saarnaamaan liiaksi ja toisaalla päätyä liian radikaaliin lopputulokseen, jonka sanomaa jää hämärän huomaan. American History X välttää molemmat karikot ja on yksi parhaita yhteiskunnallisia ja rasismista kertovia kuvauksia miesmuistiin. Elokuvan arvoa ei myöskään mielestäni vähennä se, että ohjaaja ja kuvaaja Tony Kaye jätti projektin jälkituotantovaiheessa ja elokuvan teki loppuun sen päätähti Edward Norton. Riitaa tekovaiheessa ei totta vieköön huomaa kankaalta, niin yhtenäistä, intensiivistä ja rakenteellisesti kypsää kerronta on.
Elokuva kertoo työväenluokkaisesta Los Angelesin Venice Beachillä asustavasta valkoisesta Vinyardin perheestä. Perheen nuorin poika Danny joutuu mustan rehtorinsa hampaisiin kirjoitettuaan kirja-analyysin Hitlerin Taisteluni-kirjasta. Paljon katuelämää nähnyt rehtori ryhtyy opettamaan Dannylle Amerikan historiaa potenssiin X. Poika saa tehtäväkseen kirjoittaa aineen veljestään ja idolistaan Derekistä (Norton), joka istuu viimeistä päivää vankilassa tapettuaan raa´asti kaksi murtoaikeissa pihaansa tullutta mustaa nuorukaista. Derek palaakin vankilasta, mutta hän on muuttunut. Takaumat valaisevat monikerroksisen tarinan ja vihan rönsyt kankaan takana liikuttuvalle katsojalle.
Nuori käsikirjoittaja David McKenna ja ohjaaja Tony Kaye sekä Derekiä vimmaisesti ja koskettavasti esittävä Edward Norton löytävät hienosti yhteisen sävelen ja tarjoilevat palan tähtilippumaan ankaraa historiaa ja vieläkin raadollisempaa nykypäivää siten, ettei sitä hevin unohda. Syy- ja seuraussuhteet saavat massiiviset ulottuvuudet ja mustavalkoiset tunteet harmaantuvat ja muuttuvat värillisiksi. Vihan tarpeettomuus ja turhuus löytää tiensä kokijan tajuntaan äärimmäisen vahvalla kerronnalla, jossa on rankkuutensa lisäksi tukuttain ajatusta ja tunnetta.
