Luonnossa liikkumisen nautinto ja arpapelin viehätys. Kullan huuhtominen on harrastus, johon moni jää koukkuun heti kertakokeilusta.
Kullanetsijä saa vallata maapalan
- Alaskassa kullanhuuhdonta harrastuksena on sallittua useimmilla valtion mailla.
- Alkuperäiskansojen mailla tai muilla yksityisesti omistetuilla mailla kultaa ei saa huuhtoa.
- Kullanetsijällä on oikeus vallata itselleen palanen valtion maata, jos hän uskoo löytäneensä kultaa.
- Vallattu maa ei muutu valtaajan omaisuudeksi, mutta hän saa yksinoikeuden alueelta löytyvään kultaan.
Alaskan Fairbanksissa asuva luontoretkiopas Randy Bush aloitti kullan huuhtomisen vaskoolilla, mutta pian hän innostui hankkimaan toinen toistaan hienompia varusteita. Nyt hänellä on suurin aurinkoenergialla käyvä huuhtomo, jonka laki harrastajalle sallii.
– Jos hankkisin yhtään isomman, olisin verottajan silmissä kultakaivosyhtiö.
Bushin kaltaiset asiakkaat ovat tuttuja kullanhuuhdontavarusteita Fairbanksissa myyvän Pro Music -liikkeen myyjälle Lee Mortonille.
– Kun kultakuume iskee, ihmiset alkavat ostaa kalliimpia laitteita. Näihin voi helposti käyttää monta tonnia, hän kertoo.
Kultakimpaleet harvassa
Kullan huuhtominen on suosittu harrastus kultaryntäyksestä alkunsa saaneessa Fairbanksissa ja muualla Alaskassa.
Nyky-Yhdysvalloissa voi yhä tehdä uudisraivaajien tapaan valtauksen ja rekisteröidä omaan käyttöönsä alueen, josta uskoo löytäneensä kultaa. Alaskassa lainsäädäntö suosii kullasta haaveilevia.
Yhdysvaltojen kullanetsijöiden yhdistyksen Sisä-Alaskan-osaston puheenjohtaja ja Pro Musicin omistaja Creig Smith kertoo, että valtauksen tekeminen on Alaskassa helpompaa ja halvempaa kuin muualla maassa.
– Täällä on myös vähemmän rajoituksia siitä, minkälaisilla laitteilla kultaa saa kaivaa.
Jos ei halua tehdä omaa valtausta, kultaa pääsee huuhtomaan esimerkiksi liittymällä yhdistykseen.
– Meillä on oma valtaus, ja teemme kolmesti kesässä yhteisen kullanhuuhdontaretken.
Myös matkailijoille järjestetään opastettuja kullanhuuhdontaretkiä.
Ajatus kultakimpaleen löytämisestä Roope Ankan tapaan kannattaa kuitenkin unohtaa. Morton kertoo, että kullanhuuhtoja löytää yleensä korkeintaan hiekanjyvän kokoisia kultahippusia.
– Alle prosentti maailman kullasta on kimpaleita.
Ahkeruutta, kärsivällisyyttä ja onnea
Yhdistystä edustavan Smithin mukaan kirjoittamaton sääntö kieltää edes kysymästä kullanhuuhtojalta, paljonko tämä harrastuksellaan tienaa.
Omia polkujaan kulkeva Bush ei kuitenkaan anna kirjoittamattomien sääntöjen rajoittaa itseään, vaan suostuu valottamaan harrastuksen ansaintalogiikkaa.
– Jos on päättäväinen ja näkee vaivaa, voi tienata 200–300 dollaria (noin 180–270 euroa) viikossa, hän arvioi.
Jos arpaonni suosii, kertaheitolla voi ansaita paljon enemmänkin.
– Kullasta maksetaan ainakin 1000 dollaria (noin 900 euroa) unssilta, ja päivässä voi löytää unssin.
Harva kuitenkaan osuu hyvälle apajalle heti ensimmäisellä kultaretkellään. Onnistuneen huuhdontapäivän tuntipalkka näyttää paljon vaatimattomammalta, jos laskee mukaan kaiken taustatyön.
– Minulla kesti vuosia löytää hyvä paikka, Bush myöntää.
Hyvänäkin päivänä kullanhuuhtojalta vaaditaan kärsivällisyyttä. Kun Bush kerran löysi tavallista suuremman kulta-aarteen, se oli pienenpieninä hiutaleina.
– Poimimme hiutaleet joesta pinseteillä.