Ihmiset pyytävät usein anteeksi väärillä tavoilla. Hyvä anteeksipyyntö on lyhyt, suora eikä sisällä sanaa "jos."
"Olen pahoillani." Kaksi pientä sanaa, joita monilla on vaikuksia lausua!
Kliinisenä psykologina työskentelevä Harriet Lerner kertoo Daily Mailissa, että ihmiset pyytävät usein anteeksi väärillä tavoilla: he liioittelevat tai vähättelevät. Lerner on käyttänyt kaksi vuosikymmentä anteeksipyyntöjen tutkimiseen. Hän listasi tavat, joilla anteeksipyyntö sujuu helposti ja kunnioittavasti.
Hyvä anteeksipyyntö on lyhyt. Se on pyyntö, joka ei selittele. Tarkoitus ei ole korjata kaikkea, mikä on mennyt pieleen, vaan luoda pohja kommunikoinnille.
Hyvässä anteeksipyynnössä ei ole kyse anteeksipyytäjästä. Jos mokan tehnyt osapuoli matelee, haukkuu itseään ja ilmaisee olevansa hyvin huono ihminen, anteeksipyynnön saaja tuntee olonsa kamalaksi. Anteeksipyyntö saa tulla sydämestä, mutta sen ei tarvitse olla täynnä tunnetta.
Anteeksipyytäjä ei saa vaatia. Kysymykset, kuten ”annatko anteeksi” ja ”mikset anna jo anteeksi” ovat kiellettyjä, koska anteeksipyyntö ei ole kaupankäynnin väline. Kun pyytäjä vaatii, anteeksipyynnössä on jälleen kyse vain hänestä ja hänen tunteistaan. Aito anteeksianto voi ja saa vaatia aikaa.
Anteeksipyyntöä tulee ajatella etukäteen. Ihmisen ei pidä hetken huumassa pyytää anteeksi asiaa, joka ei ollut hänen vikansa. Jos kritiikki ei ole oikeudenmukaista, anteeksipyyntöä ei tarvita. Lernerin mukaan erityisesti naiset pyytelevät anteeksi liikaa: he voivat aloittaa jopa sähköpostinsa sanoilla ”anteeksi viivytyksestä” tai ”anteeksi sekaannus”.
Hyvään anteeksipyyntöön liittyy myös toiminta. Kun matolle kaatuu viiniä, kymmenelläkään anteeksipyynnöllä ei ole samaa vaikutusta kuin sillä, että ihminen nousee sohvalta pyyhkimään viinin itse pois.
Älä missään tilanteessa lisää anteeksipyyntöön sanaa ”mutta”! Loukattu osapuoli haluaa anteeksipyynnön, joka on aito. Lause ”olen pahoillani, kun huusin, mutta toivon vain, että sinä siivoaisit joskus”, ei enää ole anteeksipyyntö. On yhdentekevää, onko sanan ”mutta” jälkeen tuleva lause totta; se pilaa anteeksipyynnön silti. Samaan tapaan on aivan eri asia sanoa ”anteeksi, että loukkasin sanoillani” kuin sanoa ”anteeksi, että loukkaannuit”.
Kun moka on tapahtunut, aito ja yksinkertainen ”olen pahoillani” on oiva ensiaskel tiellä sovintoon. Jos vastapuolen tuska on suuri, anteeksiantaminen voi kestää jopa kuukausia. Aina anteeksiantoon ei edes päästä. Vaikka keskustelukumppanin loukkaantuminen tuntuisi itsestä turhanpäiväiseltä, vastuuta ei saa vältellä syyllistämällä loukkaantujaa. Toisen ihmisen tunteita ei saa pyytää anteeksi sanomalla esimerkiksi ”pyydän anteeksi, jos joku nyt pahoitti mielensä tästä”.
Lähde: Dailymail.co.uk
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.