Ihmiset pyytävät usein anteeksi väärillä tavoilla. Hyvä anteeksipyyntö on lyhyt, suora eikä sisällä sanaa "jos."
"Olen pahoillani." Kaksi pientä sanaa, joita monilla on vaikuksia lausua!
Kliinisenä psykologina työskentelevä Harriet Lerner kertoo Daily Mailissa, että ihmiset pyytävät usein anteeksi väärillä tavoilla: he liioittelevat tai vähättelevät. Lerner on käyttänyt kaksi vuosikymmentä anteeksipyyntöjen tutkimiseen. Hän listasi tavat, joilla anteeksipyyntö sujuu helposti ja kunnioittavasti.
Hyvä anteeksipyyntö
Hyvä anteeksipyyntö on lyhyt. Se on pyyntö, joka ei selittele. Tarkoitus ei ole korjata kaikkea, mikä on mennyt pieleen, vaan luoda pohja kommunikoinnille.
Hyvässä anteeksipyynnössä ei ole kyse anteeksipyytäjästä. Jos mokan tehnyt osapuoli matelee, haukkuu itseään ja ilmaisee olevansa hyvin huono ihminen, anteeksipyynnön saaja tuntee olonsa kamalaksi. Anteeksipyyntö saa tulla sydämestä, mutta sen ei tarvitse olla täynnä tunnetta.
Anteeksipyytäjä ei saa vaatia. Kysymykset, kuten ”annatko anteeksi” ja ”mikset anna jo anteeksi” ovat kiellettyjä, koska anteeksipyyntö ei ole kaupankäynnin väline. Kun pyytäjä vaatii, anteeksipyynnössä on jälleen kyse vain hänestä ja hänen tunteistaan. Aito anteeksianto voi ja saa vaatia aikaa.
Anteeksipyyntöä tulee ajatella etukäteen. Ihmisen ei pidä hetken huumassa pyytää anteeksi asiaa, joka ei ollut hänen vikansa. Jos kritiikki ei ole oikeudenmukaista, anteeksipyyntöä ei tarvita. Lernerin mukaan erityisesti naiset pyytelevät anteeksi liikaa: he voivat aloittaa jopa sähköpostinsa sanoilla ”anteeksi viivytyksestä” tai ”anteeksi sekaannus”.
