Mainos

Ajoneuvos: Aasian tiikeri

Honda NSX on harvinaista herkkua – keskimoottorinen japanilainen urheiluauto kuumeiselta 90-luvulta

Jos Japanin taloustilannetta olisi kuvannut jäähdytysnesteen lämpömittarilla 1980-luvun lopussa, olisi se ollut reilusti punaisella ja ensimmäinen höyrypatsas kohonnut konepellin alta. Kiinteistö- ja rahoitusmarkkinoiden hullut päivät saavuttivat lakipisteensä vuonna 1989 Nikkei-indeksin huidellessa liki 40 000 pisteessä vaan vuotta myöhemmin juhlat oli juhlittu ja vuosikymmenen mittainen krapula nupullaan.

Onneksi talouskasvun vuosina Hondan suunnitteluosasto oli työskennellyt rinta rottingilla uutuuden kanssa, joka esiteltiin maailmalle Chicagon autonäyttelyssä 1989. Honda NSX oli merkin ensimmäinen täysiverinen urheiluauto siviililiikenteeseen. Ja millainen! Keskimoottorinen ja kaksipaikkainen, viimeisimmällä teknologialla varustettu maantieohjus, jossa ei ollut rahtuakaan vaatimattomuutta ja joka suunniteltiin peittoamaan ylivoimainen vastustaja.

Näyttävän muotoilun alle kätkeytyi paljon osaamista kilparadoilta. Ensimmäisen maailmanmestaruutensa McLaren-Hondalla voittanut Ayrton Senna osallistui NSX:n kehitystyöhön ja mestarin käden kosketuksesta otettiin markkinoinnillisesti mahdollisimman paljon irti. Auton oli määrä tehdä sama siviililiikenteessä kuin Sennan kilparadalla – näyttää Ferrarille närhen munat.

Tässä tärkeimmässä ja vaikeimmassa tehtävässään Honda onnistuu hämmästyttävän hyvin. Alumiinin ja lasikuidun runsaan käytön ansiosta omamassa on 1400 kilon kieppeillä ja painonjakauma 42%-58% otollinen takavetoiselle autolle. Ajoneuvoksen koeajossa ollut NSX oli vuosimallia 1997 ja vain muutamia kymmeniä tuhansia kilometrejä taittaneena uudenveroisessa kunnossa. Auto osoittautui ensi metreistä alkaen helpoksi käsitellä jopa kaupungin nupukivillä mutta todellinen ilo koitti jo moottoritien rampissa.

Iskutilavuudeltaan kolmilitrainen V6 särisee kuljettajan selkänojan takana turhia elämöimättä kunnes kaasu painetaan täysin pohjaan. Korkealle kiertävän moottorin menohaluja kirittää Hondan VTEC-venttiilinohjausjärjestelmä ja yli 90 hevosvoiman litrateho on ilmiömäinen 90-luvun ahtamattomalle henkilöautolle. Mitä pidemmälle kierroslukumittarin neula kiipeää, sitä enemmän NSX tuntuu olevan elementissään. Kun kone laulaa korkeassa nuotissa ja kuljettaja aistii ykköstien epätasaisuudet, vauhti tuntuu hurjalta. Ainoastaan vilkaisu nopeusmittariin paljastaa totuuden. Sataseen ehditään vajaassa kuudessa sekunnissa.

Samat hyveet ovat voimassa Länsi-Uudenmaan mutkittelevilla maanteillä. Lainsäätäjän määrittelemiä kattonopeuksia ei tarvitse uhmata saadakseen ajamisesta aitoa nautintoa. Ohjaus, alusta ja voimalinja toimivat mutkapätkillä hyvin yhteen. Ilmastointi pitää hytin viileänä ja kuljettaja iloitsee siitä, että väitetysti NSX:n hallintalaitteiden sijoitteluun otettiin mallia hävittäjien ohjaamoergonomiasta.

Makaava istuma-asento on aidosti sporttinen, ratti työntyy syvälle syliin ja kojelauta kaartuu kauas eteen. Kauniina lisänä näkymä ohjaamosta ulos on erinomainen. Usein urheiluautot on uhmakkaasti suunniteltu siten, että niistä ei juuri näe taakse mutta NSX:n peruuttaa taskuun ilman yliaistillisia kykyjä.

Sen sijaan italialaista estetiikkaa ja Maranellon muotoilua tulee ikävä kun katse siirtyy takalasista ohjaamoon, hallintalaitteet eivät paljoa poikkea saman aikakauden Accordista. Tällaisissa autoissa säilytystilan puutteesta kitiseminen tuntuu turhalta, mutta ohjaamossa ei ole hansikaslokeron lisäksi yhtään maininnan arvoista säilytyslaatikkoa, mukinpidikkeistä puhumattakaan.

Hondalta puuttuu Porschen kulttimaine ja Ferrarin playboy-imago mutta näkymättömäksi se ei jää, päät kääntyvät huoltoasemilla ja puistokaduilla helposti. Japanilainen haastaja on jännittävä yhdistelmä itsetietoisuutta ja käytännöllisyyttä. Miten luokitella NSX urheiluautojen joukossa?

Elokuvateollisuus on usein kunnostautunut esittelemällä autot oikeiden roolihahmojen käsissä eikä Honda tee pokkeusta.

Quentin Tarantinon moderni klassikko ”Pulp Fiction” esitteli meille kaikkivoipaisen  alamaailman ongelmanratkaisijan, Winston Wolfen. Harvey Keitelin esittämän Wolfen tyylilliseen antiin kuului hansikkaan lailla istuva smokki, eleettömästi ja muutamalla sanalla tapahtuva tilanteenhallinta sekä nopea ajopeli – NSX.

Kun hätä oli suurin ja Wolfea kaivattiin heti apuun kaupungin laidalla, tarvittiin vain yksi vilkaisu kelloon.   

”It´s thirty minutes away – I´ll be there in ten”.

Kuten filmifriikit muistavat, Wolfe ehti paikalle yhdeksässä minuutissa ja 37 sekunnissa ja suorituksesta voi laittaa hyvän osan ajoneuvon piikkiin.

NSX otettiin koeajoon klassikko- ja urheiluautoasiantuntija Harri Asunnalta (www.harriasunta.com)

Mainos

Lisää aiheesta

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos
    Mainos
     

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.