Osmo Savolainen sai kuusi vuotta sitten yllättäen aivoverenvuodon. Terve vajaa kuusikymppinen mies joutui kahdeksaksi päiväksi hengityskoneeseen. Osmo virkosi hengenlähdön rajamailta ja päätti huonoja ennusteita uhmaten, että jonain päivänä hän kävelee taas.
Osmo Savolainen oli viettänyt iltaa ystävien parissa pääsiäisenä vuonna 2003. Hän heräsi aamulla mennäkseen vessaan. Hyväkuntoinen mies kampesi istumaan sängyn reunalle ja huomasi, ettei kaikki ole kohdallaan.
− Vasen käteni tuntui paloletkulta. Se roikkui olkapääni jatkeena tunnottomana. Mietin, että käsi oli luultavasti puutunut yön aikana, Osmo muistelee.
Yllätys oli suuri, kun Osmo yritti nousta seisomaan. Vasen jalka petti alta. Hän kaatui lattialle.
− Olin hämmentynyt, mutta älysin toimia nopeasti. Herätin vaimoni ja pyysin häntä soittamaan ambulanssin. Oudoista oireista huolimatta jaksoin vitsailla normaaliin tapaan. Pyysin vaimoa sanomaan ensiavun pojille, etteivät saavu pillit soiden. Oli pyhä, enkä halunnut naapurien heräävän, Osmo kertaa dramaattisia hetkiä.
Pian paikalle kurvasi kaksi ensiapuhoitajaa sekä lääkäri. Lääkäri tutki Osmon ja alkoi epäillä aivoverenvuotoa. Osmo kärrättiin välittömästi Meilahden sairaalaan aivokuvauksiin.
− En ollut varsinaisesti peloissani. Tunsin pikemminkin oloni hölmöksi. Jalkaani sattui, ja minua heikotti.
Toipuminen näytti epätodennäköiseltä
Osmon oireet varmistuivat sairaalassa aivoverenvuodoksi. Potilas häilyi tajunnan rajamailla. Lopulta kaikki pimeni. Osmo lakkasi hengittämästä.
