Rollaattorin varaan joutuminen keski-iässä voisi viedä monelta elämänilon. Tuula Huhtalaa se ei kuitenkaan ole saanut vaipumaan itsesäälin valtaan. Huulet ovat punattuna ja korut kohdallaan, eikä innostunut puhe taukoa, vaikka matkustaminen ja liikkuminen ovatkin vaatineet ponnistuksia.
Oli kuitenkin hyvin lähellä, että kaikki olisi päättynyt elokuussa vuonna 2006.
Kaksi viikkoa äitinsä hautajaisten jälkeen Tuula Huhtala sai läpi käytäväksi tämän hänelle jättämät korulaatikot. Surun lisäksi iski käsittämätön väsymys. Seuraavana aamuna mikään ei ollut ennallaan.
– Olen baarimestari ja siksi näppärä käsistäni, mutta kun otin vasempaan käteeni limupullon, en hallinnut sitä ollenkaan, vaan käteni vatkasi juomat ympäriinsä, Tuula muistelee.
Koko kehon koordinaatio heikentyi, joten Tuula kertoi oireistaan terveyskeskuksessa. Hän kuvaili, kuinka vasen puoli ei ollenkaan toiminut ja puhe luistanut. Kipua ei kuitenkaan ollut.
Tuloksena oli särkylääkekuuri ja lääkärin kehotus palata kahden viikon päästä uudelleen.
Kiireellä sairaalaan
Tuulan onneksi hänen tyttärensä työskenteli hoitoalalla. Tämä teki äidilleen muutaman neurologisen testin. Varmistettuaan asian puhelimitse, tytär totesi, että sairaalaan on lähdettävä välittömästi.
