Älä enää piiloudu elämältä, kehottaa Tinybuddha.com.
Teni-ikäisenä kaikki on noloa – niin noloa. Älä viitsi, älä vedä huomiota minuun! Lopeta!
Et kai enää piiloudu elämältä?
Odottaminen ei kannata
Moni meistä välttelee elämää ja sen monia vivahteita, koska ne ovat "vääriä". Muiden kanssa ei saa olla eri mieltä, se on pahasta. En minä voi ehdottaa tapaamista, hänen on kuitenkin kiire; minä odotan. Kyllä tämä tästä iloksi muuttuu, sitten joskus.
Aina odottaminen ei kuitenkaan kannata: elämä tulee harvoin hakemaan piileskelijää kotoa. Vain koulussa sitä hiljaisintakin vaaditaan sanomaan mielipiteensä; aikuisena saatat huomata, ettei kukaan kysy mielipidettäsi, jos et tuo sitä itse ilmi.
Tunnistatko itsesi näistä merkeistä?
Piiloudut elämältä, jos…
- Et koskaan kerro mielipidettäsi, jos se on erilainen kuin muiden. Siitähän voisi tulla riita.
- Et katso muita silmiin, ja puhut pienellä äänellä , jos ylipäätään uskallat puhua. Et oikeastaan usko, että ketään kiinnostaa kuunnella.
- Kävelet lysyssä. Huoneeseen astuessasi etsit jotain laukustasi tai räpläät puhelintasi – et kestä ajatusta siitä, että tila pitäisi "ottaa haltuun".
- Odotat, että muut tekevät aloitteen kaikkeen. Olet valmis pettymään.
- Et jaa tunteitasi, surujasi, pelkojasi tai muita henkilökohtaisia asioitasi kenenkään kanssa. Pinnallisemmista asioista voit jutella.
- Et lähde juhliin tai paikkoihin yksin. Et mene juhliin, joissa et tunne ketään.
- Kerrot itsellesi tarinoita vakuuttuaksesi siitä, ettei muihin kannata luottaa tai tutustua.
